perjantai 15. joulukuuta 2017

Juoksari pohdintaa

Tällä viikolla on lenkkeilty ja aksattu. Toko ei jaksa motivoida, kun en nyt enää ennen pentuja ehdi kokeeseen, ja mun toko jutut menee muutenkin niin, että sitten kun päätän että kokeeseen tähdätään niin tehdään sitten intensiivisesti pari kuukautta liikkeet kasaan ja kokeeseen.

Juoksarit on tuottaneet harmaita hiuksia jälleen vaihteeksi, mutta myös onnistumisia. Maanantain jälkeen, kun ei oikein osumat olleet parhaita mahdollisia smartilla, oltiin keskiviikkona Tanjan kanssa treenaamassa agimetin puomilla ja suorat oli kaikka ihan täydellisiä, identtisiä osumia. Toisessa päässä oli hyppy, toisessa putki.

Mutta sitten kun halusin tehdä ohjauksia puomille, eli päätyyn laitettiinkin kaksi hyppyä, jotka oli koirasta nähden samalla linjalla, ja piti totella mun ohjausta, kummalle ollaan menossa, niin kosahti koko juokseminen taas. Tai juoksi se, mutta joko osui puomille, tai sitten osui oikealle hypylle, muttei molemmille yhtäaikaa. Alastulolta osui paremmin jopa muutamia ihan kohtuullisia, mutta yhtään kokonaista jackpottia ei näin saatu. Tästä seurasi sitten se, että myös toisen pään U putkeen meno oli mahdotonta, jos en ollut kertomassa, kumpaan päähän mennään. Toinen pää oli selvästi suoralla linjalla, joten ei pitänyt olla epäselvyyttä siinä. Ei saatu sitten enää ihan suorillakaan osumia, kun alkoi miettiä liikaa taas ja himmasi tasaisella. Silloin ei osu, koska jarruttaa liian aikaisin. Omat mokat tässä treenissä:

-miksi en ottanut mattoa käyttöön?
-miksi tein liian monta epäonnistunutta täyttä puomia, ennen kuin suostuin tekemään alastulolankulta?
-miksi tein samalla kertaa niin monta eri vaikeutusta?
-miksi tein vaikeutukset molempiin päihin puomia?
-miksi kokeilin suoria exittejä vielä onnistuneiden ohjausten jälkeen?

Jujulle on tosi vaikeaa erotella tämmöisiä juttuja samassa treenissä, etenkin kun sillä AINA tulee painamaan pysäytysmenneisyys alla. Pitäisi itse tyytyä kerralla vähempään.

Sitten oltiin torstaina smartilla taas aamulla, tarkoitus juosta muutama helppo suora. Toisessa päässä hyppy, toisessa hyppy jonka perään putki. Piti olla helppoa, tilaakin oli kohtuullisesti. Eipä osunut suoratkaan. Ei sitten niin millään. Saatiin muutamia keskivaiheen osumia, mutta ei yhtään jackpottia. Palkkasin muutaman keskivaiheen osuman, mutta sitten en enää niitä kelpuuttanut. Alastulolankulta osumat oli lähes poikkeuksetta hyviä, mutta kokonaiset, ei millään.

Oli pakko alkaa pohtia toimintasuunnitelmaa.

Mietin, että haasteita nyt tuo se, että kun on alettu ottaa ohjauksia, että ei saakkaan vaan kaahata täysillä, Juju epäröi kovaa menemistä päähän asti, vaan alkaa odottaa puolessa välissä puomia ohjeita ----> himmaa. Lisäksi edessä olevat enemmän kuin yksi este aiheuttaa vaikeuksia, kun on vaihtoehtoja poistumiselle. Odottaa ohjausta, ei kuuntele suullisia käskyjä, tai ei luota niihin. Lisäksi ehkä kriteeri (osuminen) on vähän epäselvää, koska epäonnistuessaan alkaa helposti kiertää loopissa, ja tarjoaa vaan samaa ja samaa käytöstä (tekee identtisiä virheitä). Juju ei ole myöskään kertaakaan saanut palkkaa suoraan puomin perään, vaan sen edessä olevan esteen jälkeen, en tiedä olisiko sillä myös vaikutusta, että on vaikeampi keskittyä vain puomin suoritukseen kun ajatus on jo edellä?

Koska luovuttaminen ei ole vaihtoehto, eikä myöskään paikallaan pyöriminen (voisin vaan tehdä niitä helppoja suoria suorien perään, kyllä se sen osaa ja oppii) pitää asialle tietysti tehdä jotain. Tämä nyt on ihan ensimmäisiä ajatuksia, mitä tuli mieleen, mitä muutetaan ja miten:

-ihan ensimmäiseksi haluan kokeilla, miten Juju juoksisi suoraan kuolleelle lelulle? Saisi siis palkan suoraan puomin jälkeen. Tällä voisi vahvistaa itsenäisyyttä.
-puomin perään pitää laittaa useampi esteitä, toisen pois linjalta, ja yksi keskelle, jolloin käskyjen erottelu vahvistuu. Sama putkien kanssa.
-oma liike pitää saada kokonaan pois välillä ja saada juoksariin lisää itsenäisyyttä ja varmuutta.
-jos treenataan käännöksiä, treenataan vain niitä, toistaiseksi. Tai ainakin maksimissaan niin että tehdään alkuun muutama helppo suora ja sitten aletaan kääntää muttei ainakaan koiteta loppuun enää suoraa, ainakaan samaan päähän puomia!
-jos vaikeutetaan, vain yksi vaikeutus kerrallaan.
-matto takaisin, jotta kriteeristä on helppo pitää kiinni!

Tänään aamulla oltiin sitten ekaa kertaa tämän pohjalta treenaamassa. Tarkoituksena oli ottaa lyhyet treenit, joissa yritän oman liikkeen pitää minimissä ja käskyt selkeinä (helposti huudan myös ylimääräisiä sanoa Jujulle puomilla, sekoittaa). Ja sitten kokeilla että juokseeko se suoraan lelulle. Ei yhtään kokonaista puomia, vain alastuloa.

Suureksi yllätyksekseni Juju juoksi lelulle! Se oli treenin isoin iloinen yllätys. Muita huomioita oli että kun seison koiran vasemmalla puolella, on osuminen vaikeampaa (toki edessä oleva putki kaarsi meistä katsoen oikealle). Lelulle suoraan myös. Toisessa päässä ei ollut mitään esteitä puomin perässä, ja jopa siellä Juju juoksi pallolle. Taas kun olin itse koiran vasemmalla puolella, oli vaikeampaa. Tähän muutaman kerran kokeili osua ravilla, ja sehän ei onnistu. Juju sai aina mennä pallolle asti, mutta sitten kun osui, oli bileiden aika.

Noniin, tästä jatketaan sitten. Hiotaan pakettia kuntoon pelkällä alastulolankulla nyt, kun kerran aikaa on (ei tartte kisoja miettiä), liikehäiriöt, ohjaukset, käännökset, tyhjään juoksut jne. Ja otetaan kokonaisella vaan harkitusti suoria helppoja exittejä. Maton kanssa pelkästään voidaan harjoitella suullisiä käännöskäskyjä muualla kuin hallilla.

Alla videoitu näiden kolmen päivän treenilöisiä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti