keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Lähes viikon treenailut

Keskiviikkona aamulla tehtiin ennen töitä minitottikset vieraalla kentällä. Lähinnä noutoja.

Juju oli jotenkin vähän väärällä jalalla noussut, ja vaikka tein tottista ennen pienen esinehaun helposta paikasta (sai tehdä ekaa kertaa liivit päällä) ja sai siitä bileet, niin oli kyllä nihkeää. Tasamaanoudotkin oli jotenkin huonompia kun aikoihin. Hinkattiin niitä myös liikaa. Lähti kyllä kapulalle ihan ok, mutta palautti epävarman oloisena ja aina vähän vinoon. Mä en tajua tuotakaan juttua. Juju ei koskaan ole tullut suoraan kohti tulevista liikkeistä suoraan sivulle, vaan aina luoksarit ja noutojen palautukset eteen. Mutta miten musta jotenki tuntuu että se ennakoi silti sivulle tuloa ja pohtii pitääkö palauttaa sivulle vai eteen...?? Ja vaikka tätä on tehty ihan kotona naksuttelemalla ja siirretty ulos hiljalleen matkaa lisäten tarjoamisen kautta, niin silti välillä on tämmöisiä päiviä ettei oikein tiedä miten ja mihin se pitikään palauttaa.

Metrinen hyppy oli myös hankalaa vaihteeksi. En meinannut millään saada hyppyä ilman kosketusta, ja oikeastaan ei ehkä kannattaisi tässä kohtaa ennen koetta sitä ehkä hinkatakkaan. En tule samaan metristä noutoa kuitenkaan Jujulle niin että se hyppäisi sekä meno että paluuhypyn, ja koskematta, joten ehkä kannattaisi nyt keskittyä asenteeseen ja palkata kaikki missä menee menohypyn kuitenkin hyppäämällä, eikä kierrä. Vaikka sitten palauttaisi mulle kapulan kiertämällä hypyn, kunhan palauttaa. Nyt kun hinkkaan tätä, niin se varmuudella jättää koko noudon tekemättä kun tietää että tekee virheen jos ei hyppääkään.

Illalla Jumesniemeen paimentamaan. Treenit oli kokonaisuudessaan tosi hyvät. Olin päättänyt, että tehdään vähän sellaiset helpommat treenit, enkä nillitä mistään turhasta.

Aluksi sai hakea lampaat vasemmalla kaarella ja tuoda vapaasti, en käskenyt maahan. Peitti tässä hyvin, eikä olisi itseasiassa ehkä keskeyttänyt kaarta jos en olisi kutsunut kun oli peittänyt tarpeeksi. Toi porukan ja sitten ajettiin se toiseen päähän laidunta, sai itse tasapainotella, pidin vain huolen ettei käännä mulle. Kehuin paljon. Jarruttelin välillä rauhallisesti, mutta pääasiassa annoin työstää itse. Oli iso porukka, niin ne liikkuikin aika rauhallisesti.

Otettiin aidan viereen porukka ja jatkettiin hakuja. Tällä kertaa Juju olisi selkeästi halunnut kääntää porukkaa mulle. Joka kerta on ollut joku uusi "ongelma" kun Juju on alkanut hahmottaa tehtävää. Toisaalta se kertoo että kehittyy myös. Nyt tuli siis kyllä heti väliin kun käskin, mutta sitten meinasi ettei haluaisi ajaa, vaan kääntää sen jaetun porukan mulle. En antanut vaan sitten laitoin seisomaan, ja siitä uudestaan aja tai suuntakäsky. Kun oltiin pidetty riittävästi, niin annoin suuntakäskyn ja sitten sai ajaan tämän porukan siihen toiseen porukkaan (niinkuin saatiin ohje) ja sitten tuoda koko lauman takaisin mulle. Saatiin muutama tosi hyvä, ja sitten tauko.


Toisella kierroksella sain hyvän mahdollisuuden vähän pakottaa vasenta kaarta ulospäin, kun lauma oli oikeassa reunassa, ja lähetin Juju siten että se kiersi kosteikon. Toki kaari oli todellisuudessa näin aivan liian laaja, mutta sain tässä hyvän sauman vähän pakottaa vasenta kaarta ulospäin. En toki halua että koira normisti lähtee niin laajasti että jättää katsomatta lampaita, mutta koska Jujulla vasen kaari on auennut huonosti, tein tahallaan nyt niin että pakotin vasenta suuntaa ulos.

Sitten ajeltiin maltan ristiä edes takaisin. En mitenkään hienosäätänyt, jos kaikki ei menneet ihan suoraan läpi, niin otettiin vaan uudestaan, en pakottanut korjaamaan. Lampaat meni aika kiltisti rististä läpi ja saatiin hyviä pätkiä. Sitten ajettiin vielä vähän fiilistellen porukka toiseen päähän laidunta, hoputin ajoon tempoa, ja annoin ajaa vauhdilla. Juju oli aika poikki, ei jaksanut niin työntää, mutta välillä saatiin porukkaan vauhtia. Hienosti kyllä kävelikin steadyllä, tykkäsin tosi paljon. Nostoja otettiin sitten vielä lisäksi muutamia, ja hyvin lähestyi rauhallisesti. Pillikäskytkin toimi aika kivati, ajoon annan vain yhden vihellyksen jos haluan että lähtee hitaasti. Mun vihellykset ei vaan ole aina ihan täydellisiä vaikka yritänkin, mutta näitä harjoitellaan. On ihan eri asia osata puhaltaa pilliin esim. autossa harjoitellen, kun sitten puhaltaa siihen oikeissa tilanteissa missä asiat tapahtuu nopeasti jne.
________________________________

Torstaina aamulla mentiin maastoon. Nyt alkaa olla illat jo puoli kahdeksan aikaan niin hämäriä ettei meinaa ehtiä töiden jälkeen maastohommiin. Tein esineruudun (noin 10x50m) kahdella esineellä, ekalla hajuhaku ja toiselle suorilta. Ilma oli tosi kostea ja tuuleton, joten sai hajun vasta ihan esineen päältä. Mutta sai kuitenkin hajuhakunakin ihan hyvän treenin, koska ei lähtenyt lähetyksellä ihan kohtisuoraan sinne mistä hajun sai, vaan kaarsi vasemmalle vinoon, ja joutui sitten etsimään ihan kunnolla. Irtosi kuitenkin ihan suoraan takareunaan asti. Otin palautuksen eteen, vähän mälväsi esinettä, mutta ei pahasti kuitenkaan. Toiselle esineelle irtosi samaa reittiä, toinenkin esine oli aika takana mutta toisessa reunassa ruutua. Sitä saikin etsiä, esine oli vähän vielä montussa, eikä varmasti saanut siitä hajua kun vasta ihan esineen päältä. Hyvin malttoi etsiä, ja oli selvästi hommissa! Sitten kun löytyi palkkasin vauhdista leluun ja sitten leikittiin kunnolla. Sitten lähdettiin lenkille ja annettiin janojen vähän vanhentua.

Tein kaksi noin 50m pätkään jälkeä ja niihin noin 7-10m janat. Risteyskohtaan laitoin pallot. Tarkoitus ei ollut jäljestää yhtään vaan tukea sitä janalla etenemistä, joka on nyt vaikeaa. Ekalla janalla olikin vaikeaa, ja voi sitä epäuskoisen onnellista ilmettä kun sieltä sitten löytyikin PALLO yhtäkkiä. 💜💜 Leikittiin, ja sitten Juju halusikin lähteä kuitenkin jäljelle, joten annoin sen jäljestää tielle mihin olin mennyt ja nakkasin pallon sen eteen jäljelle. Juju ei edes huomannut heittoa vaan ilahtui että TAAS PALLO TÄÄLLÄ KESKELLÄ METSÄÄ 😂.
Toisella pätkällä eteneminen oli taas arvatenkin vaikeaa, jana oli tässä pidempi. Autoin sitten kun ei meinannut lähteä suoraan, otin vaan takaisin ja liinasta autoin menemään suoraan ja HITTO TÄÄLLÄKIN ON PALLO!! 😀 Siis miten voikin ilahtua niin silmiä nähtävästi siitä. Otettiin tämä pätkä vielä uudestaan niin että jätin pallon Jujun nähden ja lähetin tien vierestä uudelleen, nyt eteni kauniisti suoraan pallolle. Tätä ei tarvitse tehdä tämän enempää, seuraavaksi teen niin, että lähetän janalle, ja sitten kun nostaa jäljen, niin hetken päästä sieltä jäljeltä löytyy pallo. Sellaisia vielä muutamia ennen koetta, ja niin että teen jäljen oikean suunnan nostamisen helpoksi kulmaa säätämällä.

Torstaina illalla vielä tottista. Jäävistä tehtiin istumista, kaikki oikein. Hypyllä on vaikeaa edelleen, enkä mä sitä enää ehdi sille rakentaa kunnolla. Jos menen kutsumaan hypyn yli tulee kauniisti hyppäämällä, lähettämällä hypyn yli hyppää melkein paikaltaan, eikä ota vauhtia vaan ravaa hypylle. Kiersikin taas monta kertaa. Noh, sai sitten kyllä superit palkat aina kun vaan hyppäsi, kosketuksella tai ilman.
________________________________

Perjantaina treeniviikon päätös Tanjan valkussa. Mukava vauhdikas rata, jolla ei mitään ihan hirveitä ongelmia tullut, oli taas esteiden ohituksia ja jänniä keppikulmia, mutta hienosti Juju pelasi.
________________________________

Viikonloppuna tai oikeastaan vähän venytettynä la-ma oltiin Isojärven kansallispuistossa testailemassa uutta telttaa. Osui aika mukavat kelit oikeastaan, ei juurikaan tuullut, ja luonnon väriloiston takia ei harmaa taivaskaan yhtään haitannut menoa. Jujulla oli mukana oma makuupussi ja fleecehaalari, jota se inhoaa, mutta joka on ainoa mihin luotan että pitää lämmön siellä missä pitää. Jujulla olikin makuupussin sisällä aina lämmin, kun kokeilin kädellä, mutta ei yhtään liian kuuma. Juju tiputtaa nyt ihan hirveästi karvaa, sillä ei juurikaan ole pohjavillaa jäljellä, joten en ihmettele että vähän viluisaa olisi ollut ilman takkeja. Päivällä kun siirryttiin leirin kanssa paikasta toiseen oli Jujulla Jumppapomppa päällä kokoajan.













Kamerassa ei meinannut säädöt riittää, kun oli aika hämärää läpi päivän.
_______________________________

Maanantaina sitten illalla kun oltiin jo päivällä kotiuduttu leiriltä, mentiin tottistelemaan. Kävin ennen treeniä taas tallomassa tynkäjäljet jana treenin toivossa.

Tottikset oli tosi jees. Tein lähinnä noutoja ja sitten testailin eteenmenoja. Vein pallon etukäteen ja pallo oli sellainen ettei sitä nähnyt kuin ihan läheltä.

Hyppyä ekana, siten että avustaja oli hypyn toisella puolella, ei kutsunut yli, mutta palkkasi lelulla jos hyppäsi. Juju kävi katsomassa muutaman kerran hypyn edessä ja kävi myös hypyn takana katsomassa, oliko siellä palkkaa, mutta hyppäsi sitten kuitenkin kolme ihan hyvää hyppyä. Ei siis ole ainakaan mitenkään rakenteellista ettei muka pääsisi yli, vaan ei vaan ole tarpeeksi kokemusta että uskaltaisi heti hypätä. Palkkasin jokaisen yli mentyn hypyn, vaikka kahdella ekalla koski. Kolmannella ei koskenut, siitä superit bailut ja siihen jätettiin. Sitten vinoestettä. Tässä heitin ekan niin vinoon, että meni korjaamiseksi. Jätin Jujun (kisamaisesti) istumaan perusasentoon, ja hain kapulan. Toisella heitolla sain tarpeeksi suoraan. Kiipesi molempiin suuntiin, avustajat sanoi, että takaisin tulossa vähän arpoi kiipeämistä, että mistä kohtaa ponnistaa, mutta tuli kuitenkin. Toistolla tuli tosi hienosti ja arpominen jäi pois.

Seurausta vielä vähän henkilöryhmään ja kapulatelineen lähetymisiä. Hyviä oli kaikki, piti hyvin kontaktia ja oli hyvin mukana.

Tauon jälkeen seurausta sinne ja tänne, muutama hyppy, jossa nytkin kävi ekalla katsomassa hypyn takana ja hyppäsi vasta sitten. Tätä otetaan vielä ennen koetta, ja koitetaan saada onnistumisia paljon alle, ja lisäksi tehdään varasuunnitelma, jos ei hyppääkään. Yhden luoksarin otin ja peruuttelin eteentuloja. Sitten niitä eteenmenoja. Levekin kentät on aidattomasti yhdistetty kivituhka ja luonnonnurmi. Pallo oli kivituhkakentän kauimmaisessa päässä ja lähetin nurmikentän toisesta päästä niin että eteenmenomatkaa oli jotakuinkin 80m yhteensä. Juju lähti hienosti etenemään, mutta jäi pyörimään kenttien rajalle missä nurmi vaihtui kivituhkaan :D . Kävelin vastaan vähän ja otin uudestaan seuraamaan ja uusi lähetys. Nyt eteni kyllä perälle asti, mutta sen verran vinoon ettei nähnyt palloa ja taas pyöri ja hyöri päädyssä. Juoksin näyttämään pallon ja leikittiin. Sitten uudestaan. Kolmannella kerralla treenikaveri kävi viemässä pallon, lähetin taas pitkän matkan, mutta meni jälleen hiukan vinoon niin ei vaan nähnyt millään palloa. Kävin palkkaamassa taas päädyssä. Sitten tehtiin vielä kerran, ja nyt muisti että pitää juosta SUORAAN jotta pallo löytyy. Ja sieltä se löytyi. No pääasia oli, että sain sille luottoa että kyllä se pallo siellä on kun juoksee vaan. Ja itselle, että kyllä se lähtee etenemään kun virittelen hyvin ja vaan lähetän.

Janoilla oli myös kivaa. Ekalla janalla (noin 7m) lähti heti oikeaan suuntaan jäljelle, tosin meni vähän jäljestä yli ennen nostoa, luulen että tuuli painoi jälkeä vähän metsään päin. Löysi kepin ja superbailut. Toiselle janalle olin jättänyt risteyskohtaan pallon (noin 15m) mutta alkoi heti jäljen bongattuaan tarkistaa takajälkeä, ja kääntyi itse oikeaan suuntaan ennen liinan mittaa, niin nappasin pallon pois ja annoinkin jäljestää kepille. Ei tosiaan edes huomioinut palloa janalla mitenkään. Lähti myös nyt janoille ihan mielellään, etenkin tokalle.
_______________________________

Tiistaina aamulla aksaa. Tanjalta saatiin kotiläksyksi tehdä kepeillä puolenvaihtoja edessä ja takana. Niitä ja lisäksi halusin testata Mujusen Salmen Turussa hankaluuksia aiheuttaneen radan alkuosan leijeröintiä vähän modattuna. Oikealla radalla U putkeen laitettiin pimeään putkikulmaan, joten siihen tuli väkisin vähän jarrua, niin se hankaloitti leijeröintiä, kun koirat kääntyi putkesta vähän ulostullessaan olettamaansa ohjaajan sijaintiin. Jujukin tuli ekalla yrittämällä lähimmän hypyn.


Lisäksi alkuun ja loppuun juoksupuomia ihan helpoilla suorilla exiteillä. Jujulla on muutamassa treenissä ollut hankaluuksia osua, kun on vähän nyt jäänyt mun liikkeeseen kiinni. Nyt täytyy ottaa vähän askel taaksepäin, jotta saan sitä omasta liikkeestä irti, ettei mun tarvitse vauhtia ylläpitääkseni juosta vierellä/edessä. Mutta nyt halusin vaan Jujulle paljon osumia ja palkkaa puomilta, kun ollaan tehty vaikeita juttuja viime treenit.

Mä melkein jo odotan että sunnuntain jälkikoe olisi ohi, koska mä lopetan PK-puolen jutut siihen tältä kaudelta ja siirryn talviharrasteisiin enemmän, eli agiin ja tokoon. Paimennusta ei enää ehdi illalla ennen pimeää tehdä, mutta sitä tehdään silti varmaan ainakin jonkin verran läpi talven. Tosin voi olla että kivat syyskelin ajaa mut maastoon tekemään jälkeä ja esineruutua, mutta tottiksen osalta on kausi kokeen jälkeen siinä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti