perjantai 21. heinäkuuta 2017

Hulluuden highway

Torstaina aamulla mentiin juoksari ratatreeniin aamulla. Tehtiin puomiakin, ja loppujen lopuksi taas aika paljonkin, mutta ajatuksena oli tehdä myös rataa. Ja tehtiinkin, ja puomi osana sitä. Puomin jälkeen oli loiva käännös oikealle, ja hyppyeste vinossa linjassa. Aluksi hakikin vähän että mihin hittoon tässä pitää mennä ja tulikin muutama loikka. Puomi myös nyt taas agimetin kun aiemmin tehty paljon smartilla jossa ihan eri kulma. Mutta kun alkoi osua, niin osuikin sitten tosi hyvin. Harjoiteltiin vähän päällejuoksua puomilta myös ja palkkasin vahingossa yhden selvän loikan kun en nähnyt osuiko. En kylläkään hihkunut niin paljoa, mutta pallolla palkkasin kuitenkin. Tuli sitten kolme samanlaista hasardiloikka peräkkäin. Näistä en palkannut, mutta tosiaan heti huomasi että kun yhdestä sai palkan, niin tuli monta samanlaista perään. Helpotin matolla ja sitten taas osumat parani, ja osui jackpotteja myös ilman mattoa.

Hiano Juju, oon supee ylpeä koirasta, mutta myös itsestäni, koska oli uskallusta lähteä projektiin ja että se on kaikkien vaikeuksien jälkeen osoittautunut parhaaksi valinnaksi ikinä!


Illalla paimentamaan Jumesniemeen. Ekalla kierroksella pikkuaitauksessa ajoa ja ajoa. Yritin saada ajettua pitkin reunoja, mutta lampaat oli aika villillä tuulella ja liikkuivat koiran alta vikkelään, vaikka ajettiin ihan rauhassa. Siinä sitä olikin tekemistä, kun yritin saada Jujun ajamaan iiihan hitaasti hiipien, ja maks kävelyvauhdilla. Onnistumisiakin tuli, mutta oli kyllä vaikeaa. Juju meinaa ihan tosi helposti mennä sille omalle luontevalle jolkotteluvauhdille, ja sitä ei nyt vaan sallita. Mutta oli kyllä hyviä pätkiä, missä oli pakko koiran tasapainottaa pois päin.

Toisella kierroksella ajettiin pitkiä linjoja aitoja pitkin. Ensin käytiin hakemassa porukka mökistä, mistä ne lähtikin aika vauhdilla, ja laitoin ensin ilman liinaa hakemaan ne aidan viereen. Sitten laitoin Jujun liinaan ja ajettiin liinassa pitkää pätkää. Ja taas saatiin sekä hyviä onnistumisia, että vaikeampia kohtia. Lampailla oli kova veto laitumen toiseen päähän, ja ajettiinkin vetoa vastaan suurin osa. Mutta kertaakaan ei porukka karannut kuitenkaan, ja sain pidettyä Jujun aika hyvin hitaassa ajossa. En antanut lipsua raville, enkä toisaalta pysäyttämään. Liinasta sai vähän tukea, eikä Juju näyttänyt niin kärsivältä kun on näyttänyt tähän asti ajossa. Muutaman kerran huomasin jopa että Juju lähti tasapainottamaan vetoa poispäin musta lampaita. Kehuin, mutta yritin olla aika neutraali, koska mun vähäisetkin kehut saa Jujun siirtymään siihen jolkotteluun (kiihdyttää).

Viimeisellä kierroksella hakuja. Halusin kokeilla pitkää hakua, että mihin asti Juju irtoaa, ilman sen suurempia kriteerejä. Sai vain hakea, ja tuoda, ilman käskyttämistä. Ekalla kerralla (matka joku 150m) ei meinannut lähteä kunnolla ei millään. Toki ei nähnyt lampaita heinikon takaa, joten sikälikin tuli tosi hyvä treeni, että ei niitä aina nää heti, ja silti pitää lähteä kunnolla laajasti. Sitten kun sain lähtemään, lähti aivan tosi hyvin, aitoja pitkin ihan meni, ja haki lampaat. Jätti kaaren vajaaksi lähes joka kerta, tätä täytyy nyt alkaa tosissaan myös palautella mieleen. Nyt kyllä sai hyvin palautteen lampailta tähän vajaaksi jättämiseen, koska lampaat nousi vauhdilla, ja ihan vinoon, jos jätti vajaaksi, ja sitten tuli kiire. Mutta ihan hyvin kyllä työsti niitä silti. Täytyy antaa sen välillä itse ajatella, se tekee hyvää. Vasemmat kaaret oli parempia ja niissä myös totteli tuonnissa tosi hyvin, kun yhden kerran kokeilin. Anne sanoi, että käsken vaan liian aikaisin tuonnissa maahan flänkiltä, ja siksi ei lampaita saatu käännettyä takaisin linjalle, vaikka ne ihan suoraan lähtikin. Tuolla on keskellä laidunta kosteikko, josta eläimet ei haluaisi tulla jos ei pakko ole, ja siihen pitäisi reagoida aiemmin.



Video ekasta yrityksestä, joka oli tietysti (seli seli) huonoin.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kolmen lajin treenejä

Perjantaina illalla oltiin paimentamassa Jumesniemellä. Otettiin kolme kierrosta, kaksi pikkuaitauksessa ja sitten hakuja pellolla. Ajon suhteen on vähän nyt ollut vaikeaa, ja nyt aletaan työstää sitä vähän enemmän suunnitelmallisesti. Ekalla kierroksella Juju oli taas tosi hyvä, lähestyi lampaita tosi hyvällä asenteella, mutta sen keinot loppuu vähän kesken jos ajautuu kohtisuoraan lampaita liian lähelle, eikä lampaat liiku alta pois. Nyt lähinnä tietty johtui siitä, että oltiin pikkutarhassa, ja lampaat aidassa kiinni, joten ne eivät tietenkään pystyneet väistämään. Täytyy ensi kerralla suunnitella jo eka lähestyminen niin että lampaat pääsee liikkeelle ilman että mun pitää käskeä koiraa johonkin suuntaan ensin. Mutta tosiaan muutoin Juju oli tosi hyvä, teki hyviä pätkiä hyvällä asenteella ja totteli. Ajossa se meinaa väkisin lähteä pysäyttämään, tai se on sen ensimmäinen ajatus asiasta. Sitten kun huomautan, helposti nostaa itsensä pois lampailta. Tätäkään ei pidä sallia.


Toisella kierroksella pillikäskyjä. Maahan ja aja on jo aika hanskassa, ja nyt otettiin oikeaa mukaan lisää. Erotteli kyllä hyvin. Vähän flänkille lähti helpommin ahtaasti pillin kanssa. Sitten otettiin myös ihan selkeää ajo treeniä pikkuaitauksessa, niin että Juju sai ajaa sitä ympäri, ja piti kävellä. Se onkin se vaikein asia, ja ehkä mulle jotain valkenikin tuon treenin aikana. Jujulla ei oikeasti ole vieläkään oikeaa ajatusta siitä, mitä sen kuuluu ajossa tehdä. Se kyllä kävelee lampaiden perässä, muttei se niitä mihinkään varsinaisesti aja. Heti kun sai ottaa vauhtia pois, meni hengailuksi. Tähän pitää nyt ottaa vaan runsaasti ajotreeniä, liinassa, aitaa pitkin ja pitkää pätkää ja vaatia ihan oikeasti sitä rauhallista mutta intensiivistä ajoa.

Kolmannella kierroksella tosiaan lyhyitä hakuja. Tässä taas meinasi jättää vajaaksi kun ennakoi stoppikäskyä. Kun sitä ei tullutkaan, nosti epävarmasti ja helkkaristi vinoon, tietty kun ei ollut vielä tasapainossapäinkään. Ekan jälkeen paransi kun hoksasi, ettei sitä käskyä välttämättä tule edes. Ihan hyviä, laajoja kaaria teki kylläkin.
_________________________________

Maanantaina oli tottis-iltamat jälleen. Otin Jujulle ampumista (ekaa kertaa noin niikun virallisesti), hyppyä ja vinoestettä, sekä seuraukseen henkilöryhmää ja sen lähestymistä.

Ampuminen meni hyvin. Kuunneltiin ensin leikin ja temppujen yhteydessä paukkuja kauempana parkkipaikalla, ja sitten lähempänä kentästä ihan hengaillen vaan. Juju ei reagoinut paukkuihin yhtään mitenkään. Menin sitten kentälle seurauttamaan, ja siinä ammuttiin. Ammuttiin itseasiassa aika lähelläkin. Mutta ei, ei sitten minkäänlaista reaktiota. Joten totesin Jujun paukkuvarmaksi ja ei tuhlattu siihen enempää aikaa.


Vinoesteellä ekaa kertaa otettiin lelun kanssa kokonainen nouto niin että vietiin lelu (tuuli sen verran ette lelu olisi lentänyt tarpeeksi hyvin heitettäessä edes). Lähettämällä meni hienosti ja tuli takaisin myös esteen yli, ja lelu suussa. Hyvähyvä, seuraavaksi pitää kokeilla ohjatun kapulan kanssa kiipeilyä.

Hypyllä otettiin yhden kerran 90cm ja koska tuli sen yli niin helposti ja isolla ilmalla, nostin metriin. Otin molempiin suuntiin yli kutsuen kertaalleen, hyppäsi molemmat ilman epäröintiä, mutta koski molemmilla. Palkkasin silti jackpotilla, koska nyt oli eka kerta, kun tuli metrisen heti ekalla, eikä kiertänyt estettä yhtään kertaa. Onneksi yhdistys on hommaamassa sitä magneettiestettä niin pääsee sillä treenaamaan lisää tuota hyppyä. Ettei tulisi rimasta ponnistamisesta tapaa.

Seurauksessa ei ollut ongelmia, Juju seurasi tosi tiiviisti ja kivalla asenteella, eikä henkilöryhmä aiheuttanut siinä mitään ongelmia.
________________________________

Tiistaina aamulla sitten juoksaritreeniin. Jälleen.

Alkuun suoraa, ja nyt niin että edessä oli pelkkä yksi hyppy. Huomasin heti selkeän eron juoksarissa putkeen sikoamisen kanssa, sillä että hyppy ei vedä yhtä kovaa. Toki Juju osui, mutta laukka oli epätasaisempaa, eikä niin eteenpäin suuntautuvaa. Näitä siis lisää, ja ei enää putkia suoraan loppuun. sitten vasemmalle noin 90 asteen käännöstä ja taas aloitettiin ihan maasta harjoittelut. Juju yritti kovasti pitää vauhdista kiinni, niin tuli muutaman kerran ohi esteestä, tai ei osunut, mutta saatiin hyviä onnistumisia myös! Lopussa vielä ratapätkää jossa kepit-puomi-hyppy-putki yhdistelmä. Vasemman käännöksen treenaamisen näki taas alkuun, arpoi sen verran etenemistä puomilla ettei heti osunut. Ja puomin jälkeisellä esteellä kääntyi helposti vasemmalle vaikka mä olin oikealla puolella. Pitää varmaan ottaa tuollaisiin kohtiin vielä hyppyjen tiukat käännöskäskyt mukaan. Niitä kuitenkin on tätä varten harjoiteltu!



Niin ja edit vielä! Viimeiseen toistoon otin maton pois, ja hienosti toimi!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Maastossa ja ei

Keskiviikkona ja torstaina illalla oltiin maastossa. Molempina päivinä jälkiä ja esineruutua.

Keskiviikkona oltiin ehkä hyttysvaltaisimmassa paikassa koskaan. Niitä oli ihan mustanaan, ja oli kyllä pikkasen motivaation kanssa tekemistä että viitsin jäädä esineiden jälkeen jälkiä vielä ajamaan. Mutta kun oli kaksi pätkää tallottu janatreeniä varten niin eihän niitä voinut ajamatta jättää. Esineruutu tehtiin nyt niin, että otettiin noin 10x50m luiskalle kaksi esinettä, ekan kävin näyttämässä, tokalle lähetin sokkona. Ekan nappasikin hyvin, oli vasemmassa takanurkassa ihan kulmamerkin alla käytännössä. Toiselle lähti hyvin, meni esineestä ohi, lähti tarkistamaan sitä samaa takanurkkaa missä aiemminkin oli. Kun ei siellä enää esineitä ollut, alkoi etsiä. Ihan hyvä treeni siis, että ei se ole samassa paikassa heti perään. Löysi esineen hyvin. Otin ekalla ihan virallisen luovutuksen, toisella palkkasin vauhdista.

Jälkihommissa nosti molemmat jäljet väärään suuntaan ensin. Tähän kolme sataa kirosanaa. Mä en vaan oikein saa kiinni, miksi nostaa väärään suuntaan edelleen välillä. Ja ihan varmana lähtee jäljestämään väärään suuntaan. Sitten kun annan mennä liinan mitan, jonka jälkeen otan mitään sanomatta pois, ja laitan hetkeksi autoon, niin sen jälkeen nostaa aivan oikein ja lähtee varman oloisena jäljelle taas. Tuntuu että arpoo suuntaa. Rutiinin puutetta? Nyt en myöskään tehnyt minijälkeä tien laitaan mitä olen aikaisemmin tehnyt. Sekin varmasti vaikuttaa. Muuten janat oli ok, eteni suoraan ja bongasi kyllä jäljen heti. Sitten toisella yrittämällä molemmat jäljet löytyi heti, ja kaksi keppiä molemmilta nousi. Toisella jäljellä kyllä meinasi hiukan oikoa, ei ollut tarkkana ja hankalassa kohtaa hukkasi jäljen. Korkeassa aluskasvillisuudessa taisi saada ilmavainun jostain kauempaa, koska lähti nenä ylhäällä oikaisemaan vaikka tiesin että kaari menee toisessa kohtaa. Pysähdyin ja odotin että alkoi jäljestää. Sitten kun alkoi, huomasikin ettei ole jäljellä ja etsi takaisin jäljelle. On nuokin ihan kiva tietää, että osaa hakea takaisin jäljelle vaikka sen hukkaisikin. Olosuhteetkin oli vähän hankalat nyt.

Torstain maastotreeneissä menin toiseen paikkaan, ja löydettiinkin ihan kivaa maastoa uudesta paikasta. Otettiin alkuun esineruutu, koko taas sen 10x50m ja ruutu kallion päällä korkealla. Matalaa sammalikkoa, mutta keskellä ruutua korkeuseroja. Kaksi esinettä, molemmat ruudussa valmiina. Olin ajatellut, että lähetän vasemmasta nurkasta, ja eka nostettava esine olisi vasemmalla takanurkassa taas, ja toinen keskemmällä oikealla. Ihan selvästi sai hajun myös keskiesineestä kun juoksi takareunaa kohti, mutta kun keskiesine oli hiukan hankalassa risukossa, niin jätti sen, ja jatkoi etsimistä. Takaesine olikin kallion päällä (kuminen kännykänkuori) ja se nousi hyvin. Tokalle esineelle lähetin oikeasta nurkasta, ja eteni ensin hyvin taakse, ei löytänyt. Palasin eteen, ja sitten ihan selvästi jäi korkeuseron takia pyörimään siihen keskelle. Etsi jonkin aikaa, kutsuin pois. Otin hihnan päähän ja käytiin ottamassa hajuhaku esineestä, ja uusintalähetys. Lähti ja eteni hyvin mutta kyllä joutui ihan oikeasti etsimään että löysi. Palkkasin vauhdista palloon, muttei ottanut palloa kun esine oli pieni pehmolelu vaan halusi pitää löytönsä 😀 

Ruudun jälkeen käytiin lenkillä, ja olikin kivat maastot lenkkeillä. Sai kyllä kartasta seurata missä mennään, ettei eksynyt joko a) liian kauas jäljestä ja autosta tai b) jäljen päälle.



Lenkin jälkeen sitten jälki. Tällä kertaa tapeltiin janalle lähetyksestä. Lähti joka ainoa kerta vinoon, ensin oikealle monta kertaa, ja sitten vasemmalle. Jäljen nosto oli kertaalleen hyvä, tarkistin metrin matkalta takajäljen ja sitten korjasi oikeaaan suuntaan. Mutta sen verran oli taas kasvillisuutta, että Juju pyörähti pari kertaa ennen kuin pääsi kunnolla jälkeen sisälle ja sen johdosta eka keppi jäi. Eka keppi oli kyllä vähän liian lähellä janaakin... Muut kolme keppiä nousi hyvin ja varmasti myös palautti ne tällä kertaa, eikä jatkanut keppi suussa jäljestämistä 😆 ääääh, vähän kyllä saa tosiaan motivaation rippeitä kaivella tuonne metsään menemiseen kun siellä on niin märkää ja helvetillisesti hyttysiä jajajaja. Onneksi löytyi vähän kivempaa maastoa sentään mutta taas sai sukat litimärkinä lähteä ajelemaan kotiin.
_____________________________

Tänään aamulla oltiin aksaamassa, ja tehtiin ylläripyllärinä juoksareita. Niitten treenaaminen on vaan kaikessa haastavuudessaan niin hitokseen siistiä!! Ensin ihan suoraa tykittämistä, ja osui joka kerta. Sitten otettiin oikealle tiukkaa käännöstä taktaktaktaktak. Laitoin putken puomin alle, ja sinne sai mennä hyvästä käännöksestä. Otin ensin vain alastulolankkua, ja sitten myös kokonaista puomia. Saatiin hyviä, oikeastaan kaikki alastulolankulta osui, mutta kokonaiselta puomilta loikkasi liian nopeasti muutamia kertoja, Yhden tämmöisen vahingossa palkkasinkin. Mutta hyvältähän se näytti ja tyyppi keskittyi hyvin. Lopuksi halusin vielä purkaa ajatuksen jarruista, ja otin suoraa puomia pari kertaa. Huomasin taas että jo tuo muutama käännöstoisto jätti Jujulle pienen ajatuksen jarruista päähän, koska ei meinannut aluksi osua kokonaisella puomilla suoralla exitillä. Mutta kun osui, alkoi osua heti paremmin. Ja tuli kuitenkin ihan laukalla kaikki toistot 💜💜


Tänään mennään vielä illalla paimentamaan.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ahkera bloggaaja vähän vähemmän ahkerana

Ja jälleen vierähti viikko ilman kirjoitteluita. Nopeasti viime viikosta:

Tiistaina käytiin illalla vielä jäljellä ja esineruudussa. Tein kaksi janaa ja lyhyet jäljet, tässä teki hyvin, ekalta jäljeltä meni yli, pidettiin neuvottelu ja uudestaan, nyt hyvin. Tokalla nosti heti hyvin. Jälkimaasto hankala. Esineruudussa meni ekalle esineelle sokkona, löysi ja toi ihan ok, vähän hitaasti. Toinen esine näyttönä, sen haki kovaa ja suoraan.

Keskiviikkona illalla taas jäljelle, tein noin 600m jäljen neljällä kepillä vaikeaan kallioiseen paikkaan. Hyvin nosti, heti oikein, ja oikeaan suuntaan. Eteni määrätietoisesti, mutta kalliolla meinasi yksi keppi jäädä kun sitä ennen oli vaikea terävä kulma. Ajattelin jos kun pyöri ja etsi, että nyt hukkasi kokonaan. Mutta löysi jäljen kuitenkin, mutta siitä sitten innostuneena se keppi jäi. Mentiin etsimään, aloitin itseasiassa jo ennen kulmaa olevasta suorasta uudestaan. Nyt meni kulmakin paremmin, vaikka joutuihan se sitä etsiä. Keppi nousi kuitenkin. Muut kepit nousi, ja oli hyvät treenit, koska jälki vaikeassa paikassa, joutui töihin oikeasti. Ennen jälkeä lenkkeiltiin hienossa paikassa suolla ja tein tarkkuusruudun ja pudotetun polulle. Molemmat ok, ja muisti tällä kertaa tarkkuusruudunkin ilmaisun oikein.




Torstaina oltiin juoksarihommissa, ja hittolainen että olipa treenit. Tehtiin ekoja takaakiertoja puomin jälkeen. Aluksi maasta puomin edestä lähetin kiertämään, sitten ihan maton yläpuolelta laskevalta lankulta ja sitten taitteesta. Sitten kokonaista. Kun Juju muutaman kerran hypättyä suoraan hoksasi idean, se meni aivan tosi monta toistoa tosi hienosti kokonaistakin puomia. Mutta suurempi vääntö oli saada se taas juoksemaan sen jälkeen suoraan 😁 Lopulta blokkasin ylimääräisellä siivekkeeltä takaakiertopuolen, niin sitten hoksasi että jaahas, näinkö tää meni!


Perjantaina paimennettiin Jumesniemellä taasen. Oli kyllä aika raskaat treenit, Juju meni ihan lukkoon ajossa yhdessä kohtaa, mutta palautui siitä hyvin ja jatkoi kyllä hommia sen jälkeenkin. Tehtiin pikkuaitauksessa irrotuksia ja ajon aloituksia, ne meni tosi hyvin ja Jujulla taas löytyi hyvä asenne. Stopeissa se meinaa nostaa itsensä aina pois lampailta. Outoa.

Viikonloppuna jamitettiin Lohjalla, Juju pääsi veneilemään 😀





Sitten tähän viikkoon:

Tiistaina mentiin paimentamaan illalla. Jumesniemessä oli Viiran pentueella pentuetreffit, mentiin Jujun kanssa kuokkimaan. Jujun sisko Entin toisesta pentueesta Saimaa oli myös paikalla. Vettä satoi kuin aisaa, ja porukka oli jo pitkälti treenannut ennen kuin me päästiin paikalle. Saatiinkin sitten heti aloittaa, tehtiin eka kierros pikkuaitauksessa ajoa, pikkuflänkkejä ja irrotuksia ja Juju oli HIENO! Yhtäkkiä se oli taas oma itsensä, draivia riitti eikä tietoakaan mistään epävarmuudesta tai ahdistuksesta. On se kyllä ailahtelevainen tuolla paimentamassa tällä hetkellä. Juju otti stopit, erotteli ajo käskyn ja suunnat, mun ei tarvinnut kuin ohjata ja ihastella. Irrotukset oli rauhallisia, ja intensiivisyyttä ja silmää näkyi taas enemmän.

Toisella pikaisella kierroksella otin vähän lyhyitä hakuja, sai välillä tuoda ja välillä piti kuunnella käskyjä. Oikealle oli selvästi parempi, vasemmalle himmaili kaaren päässä. Mutta suunnat otti hyvin ja intoa ja iloa oli paljon enemmän kuin viimeksi, mikä oli tosi kiva. Annoin lopuksi vaistonvaraisesti kuljettaa, siinä tyrkkäsi lampaat musta läpi ja meni pysäyttämään, teki tämän monta kertaa, eikä totellut hidastuskäskyjä. Jonkinlaista paineen purkua ehkä. Noh, se ei haittaa kun ei se mitään tyhmää siellä tötöile.

Tänään sitten aamusta mentiin hallille aksaamaan. Otettiin alkuun juoksareita, ihan pelkkää suoraa, mutta siten että yhdistin sen rataan. Tehtiin rinkiä missä oli muutama hyppy, putki, puomi ja kepit. Kierros siten että tuli kahdesti puomille. Eka toisto oli hasardiloikka, mutta se jäikin viimeiseksi loikaksi. Loput toistoista osui, osa yhdellä, osa kahdella takajalalla. Mä oon kyllä niin onnellinen tuosta puomista. Se alkaa oikeasti näyttää tosi hienolta, Juju tykkää siitä hirveästi, ja mä alan oppia ohjaamaan sitä. Yhden kerran Juju karkasi puomille ja vaikka lähti tavallaan normaali juoksari vauhtia hitaammiin etenemään, niin kun sanoin juoksarikäskyn niin lähtikin kiihdyttämään, ja osui! ja mä vain kävelin vieressä, en siis omalla liikkeellä mietenkään ollut mukana. JEI!


Välissä tehtiin vähän radan osaa, jossa hyppyjä.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Jämin keikka ja juoksarijuttuja

Lauantaina startattiin aamusta Jämille päiväksi metsäilemään. Ohjelmassa oli jälkiä ja esineruutua. Allekirjoittaneella oli jäätävä päänsärky edellisenä päivänä ja lauantaina aamullakin juimi vielä, mutta helpotti onneksi päivän edetessä. Sara ja Kaarina koirineen oli retkiseurana.

Aamupäivän ohjelmassa oli tosiaan esineet ja noin 600m jälki. Jälki oli Saran tekemä, eli vieras ihminen meille. Mentiin ensin esineruutuun. Ruutu oli kokonainen 50x50m ja tehtiin hajuhakuna suikaleina. Kolme esinettä, yksi kerrallaan haettiin. Reagoi jokaisella selvästi, vaikka kuuma ilma teki tehtävänsä ja kovin vauhti ruudussa putosi sen myötä. Hajuhaun jälkeen eteni suoraan esineelle, ei kysellyt eikä lähtenyt etsimään muualta. Esineet oli myös uusia, mutta se ei aiheuttanut kyllä minkäänlaista ihmettelyä.

Esineiden jälkeen lähdettiin suoraan jäljelle. Jana oli noin 10m pitkä, janamerkki oli tippunut jäljelle, mutta se ei haitannut Jujua. Nosti oikean suunnan heti. Sitten koittikin Jämijäljestyksen hankaluudet. Jämillä metsä on avointa mäntymetsää jossa paikoin jäkäläisiä ja ihan paljaitakin kohtia, ja lisäksi risteäviä teitä joka suuntaan. Koira sai oikeasti HAISTELLA että pysyi jäljellä. Meidän omiin maastoihin tottuneella puskajälkikoiralla oli tekemistä. Ekan kepin nosti, mutta pudotti (?!) ja jatkoi jäljestystä. Luulinkin että ei se tainnut ollakaan keppi. Jossain kohtaa jäi pyörimään ja jäljesti kolme kertaa samaan tienreunaan, missä pysähtyi ihmettelemään ja lähti uudelle kierrokselle. Tien ylitys siis oli edessä, mitä ei oltu koskaan treenattu. Juju oli selkeästi sitä mieltä että ilman lupaa ei tielle ole asiaa. Näytin sitten jälkeä ja sinne meni. Kolme keppiä nousi tasaisesti. Sitten mokasin itse viimeisellä kepillä, kun en ollut varma, että oliko se vika (ei ollut numeroita eikä merkkiä). Neljä keppiä oli siis jäljelle laitettu ja tämä oli kolmas minkä löysi. Annoin sitten jatkaa jäljestystä, ja lopulta jäljesti esineruutuun, kun sinne Sara oli kävellyt lopulta. Siinä välissä käytiin mm. autolla. Tajusin kyllä jossain kohtaa että ei se kyllä nyt ole voinut meille tämmöistä killeriä tehdä, mutta koska olin antanut luvan jäljestää en halunnut ottaa jäljeltä pois. Lopulta hukkasi jäljen esineruudussa, jossa sitten hengailtiin ja autolla palkkasin ruoalla. Huonosti meni tuon palkkauksen kanssa, kun olin ajatellut että saa aamuruoan ekan jäljen päässä. Noh, ei saanut.



Näiden jälkeen pidettiin taukoa, käytiin syömässä ja sitten takaisin metsään. Sara talloi Jujulle kaksi 100m pikkupätkää kahdella kepillä, niin päästiin treenaamaan janoja. Niiden vanhetessä mentiin esineruutuun vielä, ja tehtiin yksi esineen haku näytettynä. Ei ongelmaa (esine lapsen crocs kenkä). Sitten janoille. Ekalla meni jäljestä yli (jana noin 5m) ---> autoon. Uusinta yrityksellä täydellinen ja kaksi keppiä nousi. Toisella janalla nosti takajäljen, annoin jäljestää tien reunaan, jossa hukkasi jäljen ------> autoon. Toisella yrityksellä toisesta kohtaa myös pyörähti jäljen päällä, mutta nosti sitten oikein, ja lähti puksuttamaan. Väsymys vähän näkyi, koska joutui oikeasti haistella. Kepit nousi kyllä. Meinasi myös hukata taas jäljen ennen tien ylitystä, mutta tällä kertaa löysi itse kuitenkin jatkopaikan vaikka pyörähti.

Lopuksi otettiin vielä vieraalla kentällä tottista. Otin vähän seurausta, yhden piiiiiiitkän eteenmenon pallolle ja liikkeestä maahanmeno ja seuraukseen lähtöjä. Kaksi noutoa 650g kapulalla, vauhtipalkalla. Vilin kanssa yksi kentälle meno. Sitten oli päivä täynnä. Tottis tuntui ja näytti hyvältä, eteen lähti kuin ohjus ja eteni koko kentän mitan täysi pallolle. Toki näki kun pallo vietiin. Mutta tehtiin ennen lähetystä muita juttuja.
_______________________________

Maanantaina illalla oli tottistreenit Levekillä. Otetiin hyppyä, seurausta ja jokunen nouto. Yksi luoksari.

Hyppyä: Ensin 90cm kaksi kertaa. Molemmat tuli kevyesti. Sitten nosto metriin, Kaarina piti kiinni, kutsuin yli. Kutsuessa Jujulta lähti panta, ja Kaarina korjasi sitä, niin vähän meni Jujulla häntä mahan alle, alkoi jännittää kun vieras piti kiinni. Tuli kuitenkin sitten reippaasti yli, otti kosketuksen kyllä. Palkkasin. Ei enempää tätä. Täytyy hommata se magneettieste, niin ei pääse tulemaan tapaa tuosta kiipeämisestä. Ja ehkä saisi myös tehtyä hyppytreenejä niin että nostaa rimaa sentti sentiltä, nyt tuo nousee aina sen 10cm kerralla.

Seuraus: Oli kivaa seurausta, en kyllä itse nää sitä yhtään tuolla, mutta hyvältä se tuntui. Sopii tuo PK-seuruu meille kun saa olla tiiviimpi eikä ole niin nuukaa vaikka osuu pää vähän jalkaan välillä 😆 No joo, korjattiin me sitä paikkaakin vähän, ja tehtiin täyskäännöksiä. Palkkasin jättöpalkalla kentän reunaan. Henkilöryhmään tuli hyvin ja kontakti oli hyvä aikalailla kokoajan. Henkilöryhmässä oikein tsemppasi.

Eteenlähetys lyhyellä sivulla meni hienosti, suoraan juoksi lelulle. Näki pallon viennin ja tiesi että se on siellä.

Noutoja 650g kapulalla vauhtinoutoina, juoksin koiran kanssa kilpaa kapulaa kohti ja sitten poispäin, ja vauhdista jes-vapautus leluun. Ei ongelmia ison kapulan nostoissa.

Yksi vauhtiluoksari pitkältä matkalta myös varsin ok.
_______________________________

Tiistaina aamulla sitten juoksarihommiin aamulla.


Alkuun tuli yksi loikka, ja sen jälkeen parhaimmat osumat koko treenissä. Selkeästi kokonaisen puomin juokseminen on vauhdikkaampaa treenin alussa, ja siksi osumat myös alempana. Lopussakin toki teki puomilla vielä ihan kunnollisia osumia, mutta alussa ne oli alempana. Keskivaiheilla aloitettiin sitten käännösten uudelleen treenaus. Me ollaan treenattu käännöksiä kyllä, mutta siitä on aikaa. En ole halunnut tässä vauhdin hurmassa ottaa vauhdista yhtään pois mutta on pakko sanoa, että koska ohjata en aina ehdi, niin jollain sen on käännyttävä puomin päässä. Aloitettiin oikeaan käännökset siis. Noin 90 asteen käännöksistä aloitetaan koska ne on käännöksinä selkeitä, mutta mahdollistavat vielä kuitenkin esim. etupalkan koiran nähden. Osumat oli tiukassa, niinkuin voi arvata. Palkkasin myös joitain vähän ylempiä osumia, jos ne oli kontaktilla. Myös laukkayrityksistä palkkasin. Oikeastaan lopulta kovin moni yrityksistä ei jäänyt palkatta, mutta huonommista vaan hihkumista oli vähemmän. 😀



Treenin lopuksi vielä suoraa, lisänä pieni estekuvio puomin perässä.