keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Reeniireenii

Perjantaina illalla mentiin vielä tottiskentälle. Tehtiin hyppyä ja hiukan seuraamista. Seuraus oli jälleen aika kivan tuntuista, Jujulla oli virtaa ja homma sujui. Hypyssä aloitettiin 80cm joka meni kuin vettä vain, lähes paikaltaan hypäten. Nostettiin 90 cm joka meni myös, ei epäröinyt tässäkään. Mutta sitten se maaginen 10cm metriin olikin aika jännää, toki mua jännitti ja en osannut ehkä tehdä harjoitusta ihan oikein päin, kun tehtiin niin että lähetettiin hyppäämään musta poispäin heti. Meni pari kertaa ohi, ei saanut palkkaa, muttei torujakaan. Sitten kun meni kolmannen kerran hypystä ohi, niin otettiin toiste päin, apparista muhun päin, en jättänyt Jujua käskyn alle, vaan appari piti kiinni. No sillai päin se tuli kerrasta yli, koski kyllä esteeseen, mutta tuli metristä yli. JIHUUU! Pitää vaan saada oma korvien väli kuntoon tuon kanssa, ettei itse pelkää sitä metristä. Jos se tuli nyt pöksyt jalassa juoksuisena metristä, niin se tulee kyllä ns. normikuntoisenakin 😁
________________________________

Lauantaina ajeltiin Somerolle paimentamaan piiiiiitkästä aikaa.

Ekalla kierroksella hakuja. Hakumatka oli ehkä 50m, ja otettiin molempiin suuntiin. Juju oli näppärä pikkumusta, oli kuulolla ja totteli nostossa. Oikealle ahtaampi, mutta totteli silloinkin. Sai jopa ajaa pikkuisen poikittaista ajoa, kun totteli nostossa. Ja kerran sai tuoda lampaat. Hakutreeneihin halusinkin panostaa. Marika sanoi, että Juju on selkeästi paremmin kuulolla, ja haluaa ymmärtää mitä siltä halutaan. Ja flänkit lähtee jo paremmin. Toiseen suuntaan (oikea) lähtee tahmeammin, vasemmalle jo luopuu vähän lampaista paremmin, ja sinne suuntaan lähtee avoimemmin. Marika kehui, että Juju on mennyt paljon eteenpäin, vaikka onkin ollut vaikeat lampaat jne. Että kyllä osa treeneistä kuitenkin tuottaa myös tulosta. Otin myös pillikäskyjä jo mukaan vaikka ahdisti puhallella kun oli porukkaa kuuntelemassa meijän epävireisiä puhalluksia 😀


Tokalla kierroksella ppajoa. Käytiin hakemassa ensin porukka laitumen päästä. Vähän kuumotteli lähettää Juju kaukaa hakemaan ja kokeilla mitä tekee, mutten sitten kehdannut, olisi varmaan järjestänyt vuosisadan shown 😂 Käveltiin yhdessä, ja ehkä 50m päästä lähetin oikealle aidan väliin ja sinne stoppi ja aja. Sai ajaa mun läpi, tässä meinasi lähteä kiertämään ja pysäyttämään laumaa, mutta rauhallisesti sen estin ja sitten vaan uudelleen aja. Ajossa meinaa kyllä helposti varsinkin tuollaisella isolla laumalla joka kulkee aika nätisti peesailla ja nostaa itseään, varsinkin stopeissa. Eli kun sanon odota, tai ihan stand käskyn, niin tavallaan lähtee lampailta pois, siten että poistaa paineen eläimistä kääntämällä joko päätä tai nostamalla pään pystyyn. Tähän pitäisi keksiä jotain. Muuten kyllä työsti eläimiä ihan kivasti, ja vaikka mentiin hankalaan paikkaan ojan reunaan, missä koiran piti oikeasti työntää että sai eläimet yli ojasta, niin toimi ihan kivasti. Sai tehdä myös flänkkejä ojan ympäri ja takaisin, joka oli aika hauskaa myös.

Pitänee opettaa Jujulle tosiaan joku lyhyt flänkkikäsky, jolla saan sen ikäänkuin palaamaan lampaille heti kun se nostaa itseään sieltä pois. Eli lyhyt edestakaisin flänkki, jos lauma jökittää. Ja sitten antaa sen ajaa pidempää matkaa ilman stoppeja?


_________________________________

Sunnuntai ja maanantai meni vapailla, maanantaina ihan vähän tottista kentällä ja puiden kiertoa niin että palkka odotti maassa, ja piti silti kiertää niin kauan että saa luvan ottaa palkan. Oli kivaa ja Jujun mielestä aika helppoa 😀
_________________________________

Tiistaina sitten illalla jäljestämään. Piti aamulla mennä hallille juoksareihin, mutten jaksanut nousta ajoissa. Nooh, niin kauan kun joutuu halliin laittaa pöksyt jalkaan, niin ei oo niin väliksikään. Maanantaina ja tiistaina huomasin myös että Jujulla oli todelliset tärpit päällä, ei tarvinnut kuin hiukan silitellä sitä niin jo sen nosteli häntää 😂😂😂

Joka tapauksessa illalla siis jäljestämään. Treenikamu tallasi Jujulle about 600m pitkän jäljen kuudella kepillä. Jäljen vanhetessa tehtiin tarkkuusruutu ekaa kertaa metsään ja muutenkin tauon jälkeen. Pojat teki ensin (koska tärpeissä oleva tyttö olisi voinut jättää metsään hiukan haastavia hajuja) ja sitten Juju ruutuun. Juju seurasi ensin Vilin jälkeä, ja meni ulos ruudusta, eikä oikein tiennyt muutenkaan mitä sen piti etsiä. Vähän arvelinkin että lähtee esineruutu ajatuksella, muttei kuitenkaan ihan niin kauas ajautunut. Sitten kun hoksasi, löysi heti, muttei muistanut ilmaisua, vaan otti avaimen suuhun. En ottanut sitä vastaan vaan odotin oikeaa ilmaisua. Ja tulihan sekin sieltä, kun vähän odotteli. Tässä välissä tarjosi kuitenkin kurre-temppua muunmuassa 😁😜 pitää ehkä vähän tehdä noita ensin nurmelle.

Jäljellä lähetin about kahden metrin päästä tieltä ikäänkuin lyhyelle janalle. Lähti aivan superisti, nosti jäljen oikeaan suuntaan mutta sitten...megaluokan aivopieru, ja jäi pyörimään paikalleen ja sen jälkeen lähti takajäljelle. WOOOT? Otin pois jäljeltä ja pienen mietinnän jälkeen uudestaan toisesta kohtaa. Ja taas lähti tosi hienosti, nosti oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi taas pyörimään. Mitä ihmettä?? Kyllä meinasi v käyrä nousta, kun vielä kehuin nostosta, muttei jatkanut jäljestystä. Välillä jäi hölmistyneenä seisomaan ja katsomaan mua, ihan kuin ei olisi tiennyt mitä oli tekemässä. Olin hiljaa vaikka teki mieli hakata päätä mäntyyn. Onneksi oli appari mukana joka tasaisesti sanoi että anna sen itse ratkaista. Toistin sitten hetken päästä jälki-käskyn ja sitten yhtäkkiä syttyi lamppu ja lähti jäljelle. Ja sitten jäljestikin aivan tosi hienosti. Nosti kaikki kepit ja oli tarkkana. Kepit oli suurinosa kulman jälkeen, niin tuli vahvistettua kulmia, ja muutenkin tiesin about esim. yhden kulman paikan ja oikein tosi hyvin jäljesti senkin. Häntä tötteröllä meni ja palkkautui joka kepillä hienosti. Ei näköjään noin pitkää taukoa kannattaisi pitää...
_________________________________

Keskiviikkona aamulla omille lambeille. Jaettiin alkuun porukasta taas kolme sopivaa meille, jako onnistui tällä kertaa aika hyvin, Juju malttoi mielensä ja sai haettua porukan portille mistä sain jaettua meille sopivat kolme. Yksi musta oli taas sitä mieltä ettei hän ala, muttei kiinnitetty siihen huomiota.


Ekalla kierroksella flänkkejä ja pillikäskyjä. Vähän ajoa välissä. Kiinnitin huomiota siihen että käskin oikein. Silti jossain kohtaa käskin myös väärin. Arhg. Maahan käskykin alkaa taas vähän rakoilla, kun en ole vaatinut sitä loppuun asti. Lampaat oli kuitenkin tällä kertaa varsin ok, väistivät koiraa, vaikka edelleen ovatkin hitaita ja laiskoja pikku palleroita. Mutta eivät sentään haastaneet koiraa kummemmin. Tehtiin toki pienissä pätkissä ja en antanut vaikeiden tilanteiden edes tapahtua. Huomasin myös ajossa, että Juju katselee mua, mutta en nyt siihen puutu, yritän helpottaa jos tuntuu liian vaikealta. Hyvin Juju erottelee jo suunnat ja ajo käskyt. Vielä joskus jos antaa tilaisuuden niin kääntää porukkaa liiaksi mulle, mutta näihin puutun ja korjaan.

Otettiin myös muutama haku. Matka ehkä 30m. Lähti oikealle huonosti ekalla, ei halunnut mennä lähelle ruokinta tarhan aitaa, missä osa lampaista päivysti. Laitoin maahan ja otin uudestaan. Nyt lähti hyvin, mutta meni hiiiitaaaasti ruokinta aitauksen kohdalla. Ennakoi myös stoppia, mutta kuunteli lisäkäskyn. Toinen haku vasemmalle paljon parempi.

Vikalla kierroksella aloitin vähän oikean suunnan pillikäskyä, mutta huomasin pian että homma mättää, enkä osannut sitä ratkaista joten lopetettiin tämä aika nopsaan. Juju kun on nyt oppinut maahanmenoa pillillä ja ajoa, niin oikealle kun käskin, niin meinasi viheltäessä mennä maahan, tai lähteä ajamaan, joka tapauksessa hidasti kaarella merkittävästi. Kun tein toisinpäin, eli ensin vihelsin ja sitten sanoin suullisen käskyn, pelasi paremmin. Hmm...täytyy tätä vähän pohtia. Jätin videolle jopa omat äänet kerrankin. Mun mielestä paimennusvideoista saa enemmän irti näin 😀

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti