keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tokopäivä

Tiistaina oli tokopäivä.

Aamulla ajelin hallille treenien toivossa, mutten päässyt sisälle. Koodit meni uusiksi kuun alussa enkä ehtinyt saada uusia.

No ajelin sitten työpaikan vieressä olevalle kentälle treenaamaan. Tehtiin kapulan pitoa, ja vauhtinoutoa, kapulan nostoa ja eteen tuloa ja lopuksi pienet pätkät seuruuta. Kapulan pito oli yllätysyllätys ihan ok, ei pudottanut kuin kahdesti ennen lupaa.

Vauhtinoudoissa ennakoi irrotusta aikalailla, pitää kriteeriä äkkiä nostaa. Kapulaa nosteli maasta kuitenkin kivasti.

Luoksareissa tuli lyhyeltä matkalta ravissa (en tykkää) ja pidemmällä matkalla palkkasin vauhdista.

Seurauksessa vähän väljeni, oli varmaan penneli jo väsynyt. 90asteen käännöset sujui ihan kivasti, häntä oli alhaalla, mutta leikki tosi hyvin ja palkkautui hyvin.



Iltapäivällä oltiin ekaa kertaa LEVEKin tokoryhmässä treenaamassa. Ilmoitin meidät ensin jatkoryhmään, mutta kun sen kellonaika ei oikein passannut, niin vaihdoin kilpailevien alo/avo luokkaan. Eikä jääty edes pahasti jalkoihin. :) Juju otti häiriötä muista aina tauoilla, siis katseli muiden touhuja vierestä kiinnostuneena. Otti kontaktia vihjeestä. Kuitenkin ryhmäpaikkiksessa kun toisella koira karkasi villiin riehaantumisralliin ympäri kenttää, Juju pysyi yllättäen maassa kiltisti. Vaikkei olla vielä koskaan tehty porukassa paikkamakuuta. Paikkamakuu ja jäävät oli teemana. Joten tehtiin sitten paikkiksen jälkeen jääviä. Oon harjoitellut vain maahanmenoa liikkeestä, ja sitäkin käsiavulla. Valkku kuitenkin pyysi kokeilemaan ilman apua, ja meni niinkin. Eli pitää vaan uskaltaa niitä apuja reilusti vähentää. Kotiläksyksi liikkeestä seiso ja istu treenaaminen.

Ryhmä jatkuu koko kesän tiistaisin. On huippua päästä treenailemaan tokoa porukassa. Siinä se on jotenkin vielä tärkeämpää kun aksassa, kun häiriötä on niin paljon ja matalammassa vireessä Juju ottaakin sitä helpommin. Kentän laidalla kun odoteltiin, tuli ääntä ja Juju vähän tärisikin. Että sen verran oli kierroksia.

Jossain vaiheessa muuten kerroin että oli aika horror viikonloppua ja että käytiin eläinlääkärissä (siis muun kuin jalan takia). Löysin silloin viikonloppua edeltävän perjantaina (tottakai) patin Jujun kyljestä, lantion kohdalta aika syvältä kudoksesta. Patti ei näkynyt ulospäin, mutta tuntui kokeiltaessa. Tietty googlettamalla diagnotisoin meille jo vaikka mitä, ja mietin että mitä jos ne antaa tyyliin pari viikkoa elinaikaa jonkun syövän takia.
Lekurissa patista otettiin näyte, mutta ell oli heti sitä mieltä että pitää hyvin epätodennäköisenä että olisi kasvain. Patti oli selkeästi ns. irrallinen eli jäi sormien väliin. Kaikki imusolmukkeet oli normaalit ja kuulemma sydänäänet oli kuin urheilijalla. <3 Kuitenkin halusin ottaa ohutneulanäytteen ja saada patologilta lausunnon. Se saatiin viime viikolla. Näytteessä oli ollut vain rasvaa, eli todennäköisesti patti on jokin traumaperäinen rasvapatti. Patologin lausunnossa oli, että nuorten koirien kasvaimista on vaikea saada näytettä, vaikka se kasvain olisikin. Nyt ollaan siis seurailtu, ja patti kutistuu. Hyvin todennäköisesti häviää kokonaan. Mutta jos se jostain syystä yhtäkkiä lähtee kasvamaan, on ainoa varma keino selvittää mikä se on, leikkaamalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti