maanantai 26. kesäkuuta 2017

Takas hallilla

Juhannus tuli ja meni. Meillä perinteinen mökkijuhannus veden äärellä. Ilmat oli mitä oli, mutta koirilla oli kivaa ja ihmisillä myös. Otin kyllä jälkikamat mukaan, mutta en kyllä jaksanut lähteä polkemaan 😌 Juju osasi käyttäytyä, mitä nyt vähän tavallista tunkeilevampi se oli, juoksujen jälkimainingeissa. Eipä se tuntunut ketään muuta häiritsevän (Jujun "tunkeilu" ei kuitenkaan ole mitään ylitsevuotavaa rakastamista, vaan lähinnä sellaista tilaisuuden tullen kiehnäystä) mutta mua se jotenkin rasittaa kun koissu ei ole oma itsensä. Noh tää on tätä.





_________________________

Huomasin kuitenkin, vaikka koirat sai olla ulkona melkein 24h koko juhannuksen, että alkoi JJllä treenihammasta kolottaa aikalailla kolmen päivän aivottomuuden seurauksena. Yleensä se tulee ilmi kaikkeen reagointina ja yleisenä levottomuutena, niin nytkin. Siispä aamusta heti maanantaina käytettiin tilaisuus hyväksi, ja mentiin juoksarihommiin hallille. JA VOI HITTO ETTÄ OLI SIISTIÄ!!! Olisi halunnut mennä agimetin puomille (matalampi ja tutumpi) mutta ainoa kenttä missä puomi oli järkevästi sijoitettu treenejä ajatellen oli kenttä smartin puomilla. Ajattelin, että otetaan siis treenit uuden puomin kannalta, että jo ei tunnu osumisia tulevan niin sitten helpotellaan. Mutta hitto, sehän sujui vallan superhienosti! Kattokaa vaikka ite:



Nyt pitääkin sitten ihan tosissaan alkaa ottaa niitä käännöksiä mukaan treeniin. Suorat tuntuisi sujuvan aika hyvin, ja pystyin jopa ohjaamaan tyyppiä puomin jälkeen. JIHUUU!

Koska puomitreeni sujui niin hyvin, mentiin toiselle kentälle vielä tekemään vähän putkia ja itsenäisiä keppejä. Taas se &€%/%/leen avokulma kepeille tuotti tuskaisia hetkiä, mutta löytyihän se lopulta.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Eiku keskikesän juhlaa

Eilen illalla oltiin vielä esineruudussa. Oli paljon väkeä ja me treenattiin vikana koska juoksut. Eihän tuo enää mitään tiputtele, mutta kyllähän siitä hajut metsään jää. Odottelu aika oli pitkä ja kävin sen aikana tallaamassa Jujulle kaksi noin 100m pituista jälkeä, joilla oli tarkoitus treenata jäljen nostamista kun se eilinen pyöriminen oli niin erikoista.

Päästiin kuitenkin ruutuun ennen jälkiä. Eka esine näytettiin, oli vasemmassa takakulmassa. Sinne Juju ampuikin tykin suusta, nosti esineen ja toi sen, no problem. Toisella esineellä halusin että Juju näkee kun esineeltä kävellään pois, muttei tarvinnut hetsata. No en tiedä näkikö edes, ja kun lähti lähti huonosti ja haisteli nenä maassa. Pyöri ja pyöri vaikka ja kuinka kauan, kävelin ruutuun itse, en sanonut mitään. Pyöri ja pyöri ja tarkensikin ihan vääriä kohtia, en tiedä oliko liian iso pala nyt viedä vikana ruutuun juoksupöhnässä oleva narttu ja vielä tauon jälkeen. Löysi kuitenkin lopulta esineen itse ja sai palkan. VIimeiseksi esineeksi vietiin oma lelu ja näytettiin paikka. Lähti rakettina ja löysi ja toi heti.

En nyt oikein tiedä miten edetä tuon esineruudun kanssa. Näytetyille esineille lähtee ihan rakettina ja tasan tietää mitä on tekemässä, oli sitten vieras tai tuttu esine tai mikä vaan. Mutta sitten jos esine on valmiina tai sitä ei erikseen merkata, ei oikein tiedä mitä lähetyksessä tekisi, vaan jää pyörimään ruudun etuosaan, tai menee kauemmaksikin, mutta vähän huonosti.

Jäljillä sitten ekan pätkän nosti hienosti oikein, oikeaan suuntaan ja lähti jäljestämään. Heti oikeastaan nostosta palkkana oli yksi keppi ja toinen lopussa. Nousi varmasti.

Toisella pätkällä nosti takajäljen ja jäljesti lähtöpaikkaan asti, laitoin autoon miettimään. Toisella yrittämällä meni jäljestä 20m yli, takaisin autoon. Kolmannella nosti oikein oikeaan suuntaan (ei kohdasta). Huoh. Kepit nousi myös tässä. Täytyy jatkaa nostotreenejä ja tehdä helpohkoja lyhyitä janoja viistosti leikkaavalle jäljelle niin saadaan onnistumisia.
_________________________

Torstaina vielä hallille aamulla aksaamaan, ainoa kerta tällä viikolla. Juoksarit oli pop. Ekalla toistolla mietti että mikähän olikaan homman nimi, mutta sen jälkeen toistot oli lähes jokainen aikalailla smooth sailing.



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Reeniireenii

Perjantaina illalla mentiin vielä tottiskentälle. Tehtiin hyppyä ja hiukan seuraamista. Seuraus oli jälleen aika kivan tuntuista, Jujulla oli virtaa ja homma sujui. Hypyssä aloitettiin 80cm joka meni kuin vettä vain, lähes paikaltaan hypäten. Nostettiin 90 cm joka meni myös, ei epäröinyt tässäkään. Mutta sitten se maaginen 10cm metriin olikin aika jännää, toki mua jännitti ja en osannut ehkä tehdä harjoitusta ihan oikein päin, kun tehtiin niin että lähetettiin hyppäämään musta poispäin heti. Meni pari kertaa ohi, ei saanut palkkaa, muttei torujakaan. Sitten kun meni kolmannen kerran hypystä ohi, niin otettiin toiste päin, apparista muhun päin, en jättänyt Jujua käskyn alle, vaan appari piti kiinni. No sillai päin se tuli kerrasta yli, koski kyllä esteeseen, mutta tuli metristä yli. JIHUUU! Pitää vaan saada oma korvien väli kuntoon tuon kanssa, ettei itse pelkää sitä metristä. Jos se tuli nyt pöksyt jalassa juoksuisena metristä, niin se tulee kyllä ns. normikuntoisenakin 😁
________________________________

Lauantaina ajeltiin Somerolle paimentamaan piiiiiitkästä aikaa.

Ekalla kierroksella hakuja. Hakumatka oli ehkä 50m, ja otettiin molempiin suuntiin. Juju oli näppärä pikkumusta, oli kuulolla ja totteli nostossa. Oikealle ahtaampi, mutta totteli silloinkin. Sai jopa ajaa pikkuisen poikittaista ajoa, kun totteli nostossa. Ja kerran sai tuoda lampaat. Hakutreeneihin halusinkin panostaa. Marika sanoi, että Juju on selkeästi paremmin kuulolla, ja haluaa ymmärtää mitä siltä halutaan. Ja flänkit lähtee jo paremmin. Toiseen suuntaan (oikea) lähtee tahmeammin, vasemmalle jo luopuu vähän lampaista paremmin, ja sinne suuntaan lähtee avoimemmin. Marika kehui, että Juju on mennyt paljon eteenpäin, vaikka onkin ollut vaikeat lampaat jne. Että kyllä osa treeneistä kuitenkin tuottaa myös tulosta. Otin myös pillikäskyjä jo mukaan vaikka ahdisti puhallella kun oli porukkaa kuuntelemassa meijän epävireisiä puhalluksia 😀


Tokalla kierroksella ppajoa. Käytiin hakemassa ensin porukka laitumen päästä. Vähän kuumotteli lähettää Juju kaukaa hakemaan ja kokeilla mitä tekee, mutten sitten kehdannut, olisi varmaan järjestänyt vuosisadan shown 😂 Käveltiin yhdessä, ja ehkä 50m päästä lähetin oikealle aidan väliin ja sinne stoppi ja aja. Sai ajaa mun läpi, tässä meinasi lähteä kiertämään ja pysäyttämään laumaa, mutta rauhallisesti sen estin ja sitten vaan uudelleen aja. Ajossa meinaa kyllä helposti varsinkin tuollaisella isolla laumalla joka kulkee aika nätisti peesailla ja nostaa itseään, varsinkin stopeissa. Eli kun sanon odota, tai ihan stand käskyn, niin tavallaan lähtee lampailta pois, siten että poistaa paineen eläimistä kääntämällä joko päätä tai nostamalla pään pystyyn. Tähän pitäisi keksiä jotain. Muuten kyllä työsti eläimiä ihan kivasti, ja vaikka mentiin hankalaan paikkaan ojan reunaan, missä koiran piti oikeasti työntää että sai eläimet yli ojasta, niin toimi ihan kivasti. Sai tehdä myös flänkkejä ojan ympäri ja takaisin, joka oli aika hauskaa myös.

Pitänee opettaa Jujulle tosiaan joku lyhyt flänkkikäsky, jolla saan sen ikäänkuin palaamaan lampaille heti kun se nostaa itseään sieltä pois. Eli lyhyt edestakaisin flänkki, jos lauma jökittää. Ja sitten antaa sen ajaa pidempää matkaa ilman stoppeja?


_________________________________

Sunnuntai ja maanantai meni vapailla, maanantaina ihan vähän tottista kentällä ja puiden kiertoa niin että palkka odotti maassa, ja piti silti kiertää niin kauan että saa luvan ottaa palkan. Oli kivaa ja Jujun mielestä aika helppoa 😀
_________________________________

Tiistaina sitten illalla jäljestämään. Piti aamulla mennä hallille juoksareihin, mutten jaksanut nousta ajoissa. Nooh, niin kauan kun joutuu halliin laittaa pöksyt jalkaan, niin ei oo niin väliksikään. Maanantaina ja tiistaina huomasin myös että Jujulla oli todelliset tärpit päällä, ei tarvinnut kuin hiukan silitellä sitä niin jo sen nosteli häntää 😂😂😂

Joka tapauksessa illalla siis jäljestämään. Treenikamu tallasi Jujulle about 600m pitkän jäljen kuudella kepillä. Jäljen vanhetessa tehtiin tarkkuusruutu ekaa kertaa metsään ja muutenkin tauon jälkeen. Pojat teki ensin (koska tärpeissä oleva tyttö olisi voinut jättää metsään hiukan haastavia hajuja) ja sitten Juju ruutuun. Juju seurasi ensin Vilin jälkeä, ja meni ulos ruudusta, eikä oikein tiennyt muutenkaan mitä sen piti etsiä. Vähän arvelinkin että lähtee esineruutu ajatuksella, muttei kuitenkaan ihan niin kauas ajautunut. Sitten kun hoksasi, löysi heti, muttei muistanut ilmaisua, vaan otti avaimen suuhun. En ottanut sitä vastaan vaan odotin oikeaa ilmaisua. Ja tulihan sekin sieltä, kun vähän odotteli. Tässä välissä tarjosi kuitenkin kurre-temppua muunmuassa 😁😜 pitää ehkä vähän tehdä noita ensin nurmelle.

Jäljellä lähetin about kahden metrin päästä tieltä ikäänkuin lyhyelle janalle. Lähti aivan superisti, nosti jäljen oikeaan suuntaan mutta sitten...megaluokan aivopieru, ja jäi pyörimään paikalleen ja sen jälkeen lähti takajäljelle. WOOOT? Otin pois jäljeltä ja pienen mietinnän jälkeen uudestaan toisesta kohtaa. Ja taas lähti tosi hienosti, nosti oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi taas pyörimään. Mitä ihmettä?? Kyllä meinasi v käyrä nousta, kun vielä kehuin nostosta, muttei jatkanut jäljestystä. Välillä jäi hölmistyneenä seisomaan ja katsomaan mua, ihan kuin ei olisi tiennyt mitä oli tekemässä. Olin hiljaa vaikka teki mieli hakata päätä mäntyyn. Onneksi oli appari mukana joka tasaisesti sanoi että anna sen itse ratkaista. Toistin sitten hetken päästä jälki-käskyn ja sitten yhtäkkiä syttyi lamppu ja lähti jäljelle. Ja sitten jäljestikin aivan tosi hienosti. Nosti kaikki kepit ja oli tarkkana. Kepit oli suurinosa kulman jälkeen, niin tuli vahvistettua kulmia, ja muutenkin tiesin about esim. yhden kulman paikan ja oikein tosi hyvin jäljesti senkin. Häntä tötteröllä meni ja palkkautui joka kepillä hienosti. Ei näköjään noin pitkää taukoa kannattaisi pitää...
_________________________________

Keskiviikkona aamulla omille lambeille. Jaettiin alkuun porukasta taas kolme sopivaa meille, jako onnistui tällä kertaa aika hyvin, Juju malttoi mielensä ja sai haettua porukan portille mistä sain jaettua meille sopivat kolme. Yksi musta oli taas sitä mieltä ettei hän ala, muttei kiinnitetty siihen huomiota.


Ekalla kierroksella flänkkejä ja pillikäskyjä. Vähän ajoa välissä. Kiinnitin huomiota siihen että käskin oikein. Silti jossain kohtaa käskin myös väärin. Arhg. Maahan käskykin alkaa taas vähän rakoilla, kun en ole vaatinut sitä loppuun asti. Lampaat oli kuitenkin tällä kertaa varsin ok, väistivät koiraa, vaikka edelleen ovatkin hitaita ja laiskoja pikku palleroita. Mutta eivät sentään haastaneet koiraa kummemmin. Tehtiin toki pienissä pätkissä ja en antanut vaikeiden tilanteiden edes tapahtua. Huomasin myös ajossa, että Juju katselee mua, mutta en nyt siihen puutu, yritän helpottaa jos tuntuu liian vaikealta. Hyvin Juju erottelee jo suunnat ja ajo käskyt. Vielä joskus jos antaa tilaisuuden niin kääntää porukkaa liiaksi mulle, mutta näihin puutun ja korjaan.

Otettiin myös muutama haku. Matka ehkä 30m. Lähti oikealle huonosti ekalla, ei halunnut mennä lähelle ruokinta tarhan aitaa, missä osa lampaista päivysti. Laitoin maahan ja otin uudestaan. Nyt lähti hyvin, mutta meni hiiiitaaaasti ruokinta aitauksen kohdalla. Ennakoi myös stoppia, mutta kuunteli lisäkäskyn. Toinen haku vasemmalle paljon parempi.

Vikalla kierroksella aloitin vähän oikean suunnan pillikäskyä, mutta huomasin pian että homma mättää, enkä osannut sitä ratkaista joten lopetettiin tämä aika nopsaan. Juju kun on nyt oppinut maahanmenoa pillillä ja ajoa, niin oikealle kun käskin, niin meinasi viheltäessä mennä maahan, tai lähteä ajamaan, joka tapauksessa hidasti kaarella merkittävästi. Kun tein toisinpäin, eli ensin vihelsin ja sitten sanoin suullisen käskyn, pelasi paremmin. Hmm...täytyy tätä vähän pohtia. Jätin videolle jopa omat äänet kerrankin. Mun mielestä paimennusvideoista saa enemmän irti näin 😀

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Aksaa ja paimennusta vol. aika paljon

Keskiviikkona aamulla viikon toiset juoksaritreenit. Tällä kertaa tehtiin enemmän kokonaista puomi, ja voi että oli vaikeaa saada kunnollisia osumia. Osui kyllä jokaisella kerralla kontakti alueelle, mutta osumat oli maton yläpuolella. Tämä kuulemma kuitenkin aika normaali vaihe, että eiköhän se siitä. Taidettiin saada yksi kunnollinen osuma kokonaisella puomilla, mutta palkkasin vähän sinne päin osumistakin vähän vähemmän hienolla palkalla vain. Liian pitkät treenit muutoinkin, en muista koska olisin ottanut näin monta toistoa.



Illalla omille lampaille paimentamaan. Jaettiin porukasta taas meille kolme lammasta, ja niiden kanssa tehtiin. Jujulla oli draivia ja oli selkeästi tohkeissaan. Oli vähän pitkät treenit lampaillakin ja lopussa väsymys näkyi hidastuneina flänkkeinä ja vähän jolkottelemisena.

Ekalla kierroksella otettiin ihan ajoa. Lampaat oli vaihteeksi aika meno päällä, veto oli varjoon kova ja tässä tarvittiin tosissaan laajoja kaaria, että tottelivat koiraa kun koira meni pysäyttämään. Jos leikkasi yhtään, tai meni liian läheltä, lampaat vaan vaihtoivat vähän suuntaa, ja menivät koiran linjan läpi. Siinä olikin ihmettelemistä. Sitten taas toisaalta eivät meinanneet aluksi liikkua koiran alta, tätä piti vähän avittaa, mutta loppu kohden paremmin kuitenkin. Ajossa tosiaan vaikeutena se, että kun nuo ovat tuollaisia tosi raskaita, niin eivät reagoi koiran hieno varaisiin suunnan muutoksiin, ja siksi niiden ajaminen suoraa linjaa on tosi vaikeaa. Ne haluavat mennä omaan suuntaan, ja oikeastaan sama mistä kohtaa koira niitä tuuppaa, niin haluavat mennä silti omaan suuntaan. Ja jos koiran laittaa kunnolla menosuunnan peittämään, niin sitten joko eivät reagoi koiraan/ vaihtavat suuntaa jonnekin ihan outoon paikkaan. Tuntuu että koiran on vaikea tuntea noiden liikkumista. Anyway eka pätkä oli ihan jees.

Sitten otettiinkin liinassa ajamista vaihteeksi. Ajattelin, että mun on helpompi puuttua peesaamiseen liinan päässä ja Juju saa liinasta voimaa. Ja molemmat tietysti toteutuikin. Saatiin ajettua pitkiäkin suoria linjoja, hidasta ajoa. Juju sai selvästi voimaa liinasta lisää, ja oli malttia enemmän.

Kolmannella kierroksella pillikäskyjä. Otin lampaat laitumen yläosaan, missä on puita, niin saatiin vähän niistä myös kiintopisteitä flänkkitreeniin. Pillitin siis maahan ja aja käskyjä. En oikein ole vielä päättänyt, mitä käskyjä otan suuntiin.



Mutta ei hitto että nousi kyllä v-käyrä kun sitten purkasin videota koneella ja tajusin, kuinka paljon käsken Jujua vääriin suuntiin. Siis miten on mahdollista, että edelleen käsken väärään suuntaa. Yhdessä kohtaa tuli sellainen suunta tiltti, että Juju ei millään lähtenyt oikealle, vaikka omalla sijainnilla ja liikkeellä autoin. Käskin sitten tiukasti maahan ja uudestaan. Varmaan kolme kertaa käskin maahan ja oikealle ja kyllähän se lopulta sinne lähti, mutta kun videolta katsoin, niin ei jumaleissön, se oikea suunta olisi ollut VASEN. Siis miten mä on tuota opi??!?!???! Juju parka. Vituttaa, kun toinen yrittää tehdä ihan parhaansa, ja ei, kun pakotetaan tekemään ihan jotain muuta. Tästä hetkestä alkaen. Jos Juju ei jostain syystä halua totella suunta käskyä, niin ennen kuin käsken kertaakaan uudelleen, mietin sen käskyn vielä kertaalleen. Kaikesta ärsyttävintä on, että videollakin, niin oikeastaan hyvinkin pian tän mokan jälkeen käsken samaan suuntaan, ja sitten sillä kertaa ihan oikein eli vasemmalle. Helvetin helvetti.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kuljetaan tämä loppuun ja eletään niinkuin muita ei oisi olemassakaan

Perjantaina illalla piti mennä tottistelemaan, muttei ollut avaimellisia treenajia maisemissa, niin jätettiin välistä. Tehtiin senkin edestä sitten lenkkiä. Lauantaina oli pihatöiden täyteinen päivä, ja Jujulla kuukauden lenkitön päivä.
_____________________________

Sunnuntaina oli aivan huikeat paimennustreenit uusilla lampailla uudessa paikassa. Aiemmin keväällä tutustuin ratakurssilla muutamaan uuteen ihmiseen, ja tiesin että heillä on treenilampaat jossain pirkanmaalla. Sitten kun tuo omien lampaiden kokonaisuus alkoi hahmottua ja mulle iskeä pakokauhu ettei päästäkään treenaamaan paimennusta nyt sitten kesällä ollenkaan, niin päätin pokkana laittaa facen kautta viestiä, että miten on, pääsiskö tämän uuden porukan lampaille treenaamaan. Ja vastaanotto oli enemmän kuin ystävällinen, ja niinpä ensimmäiset treenit saatiin väsättyä sunnuntaille.


Meitä oli kolme treenaajaa, Juju suht saman tasoinen Viiran kanssa, ja sitten oli 5kk pentu sytyttelemässä hommiin. Aloitettiin meidän vuoro ppajolla, ja tutustumisella uusiin lampaisiin. Veto oli kova, koska osa porukasta laitettiin pyörötarhaan pentua varten, ja sen takia ajo varsinkin toiseen suuntaan oli aika vauhdikasta, ja sai laittaa flänkille pysäyttämään tuon tuosta. Oikealle lähtö oli vaikeaa, ja kun lampaat lähti juoksemaan, eikä Juju lähtenyt oikealle kunnolla vaan lähti leikkaamaalla niitten perään käskin maahan ja otin pois lampailta. Käytiin sitten hakemassa ne yhdessä pellon toisesta päästä. En siis tehnyt samaa virhettä kuin joskus että hätäpäissäni laitan Jujun lauman perään, joka johtaa aina leikkaamiseen flänkillä. Muuten saatiin hyvin ajettua liukasta porukkaa pellolla, ja onnistumiseen lopetettiin. Juju lähtee tuollaisella vilkkaalla porukalla aika kauaskin ajelemaan, mutta edelleen peesailee jonkun verran. Tuolla pellolla on myös portteja, joten joku kerta otetaan kyllä portit ihan sitä varten, että nään jonkun linjan millä pitää pysyä. Aidan vierustaa voitaisi myös ajella.

Toisella kierroksella otettiin hakuja. Viira teki ensin muutaman varmaan 150m haun, ja voi se oli magee 😊 Hienosti oli ohjattavissa haussa, ja piti lampaat linjalla kun otti flänkkikäskyt hyvin. Tästä sitten innostuneena otettiin tosiaan hakuja ja tarkoituksena se, että ohjaan Jujua haun jälkeenkin vielä flänkkikäskyillä lauman takana, jotta tavallaan joutuu lähtemään tasapainosta, ja kuljettaa lampaita esim. poikittain vähän matkaa. Oikealle oli niiiiiiiiin vaikeaa. Annoin kepillä painetta maahan, mutta ei meinannut auttaa, sitten kun lähti oikealle, lähti tasan 90 astetta sivuun, eli liioitteli, mutta parempi tietty niinkin. Meni myös tasapainoon hitaasti, tai jätti vajaaksi. Meni maahan ilman lupaa. Ja ei meinannut jatkaa flänkkiä riittävän hyvin. Tästä väännettiin jonkin aikaa. Sain kuin sainkin sitten oikeallekin onnistumisen, ja vasemmalle homma toimi yllättävänkin hyvin, ja jatkoi flänkkiä käskystä eikä yrittänyt vain väkisin tuoda. Jes!



Kolmannella lyhyellä pätkällä otettiin lyhyitä hakuja, Viiran kanssa pidettiin lampaita sen verran etteivät lähteneet liian kauas. Mulla ei ollut keppiä, ja oikeastaan totesin että ilman keppiä homma toimi vielä paremmin kuin kepin kanssa. Joutui laittaa kroppaa likoon 😋 Tehtiin samaa treeniä, eli kunnon hakukaarelle, tasapainoon stoppi ennen kuin ehtii itse pysähtyä (ja jos pysähtyi ilman lupaa niin heti uusi flänkkikäsky) ja siitä flänkin jatkaminen samaan suuntaan. Yhden kerran taisin ottaa takaisin suuntaan flänkin hausta, kun lampaiden sijainti tarvitsi sitä. Hyvin toimi ja saatiin jopa vähän poikittaiskuljetusta.

Voi kun mä toivoisin että meidän lampaat olisi yhtä hyvin koirattuja kuin nuo ovat. Juju kehittyisi ihan hurjasti nyt kun sillä on kauhean hieno flow päällä tuolla eläimillä, se tottelee stoppeja, kuuntelee ja yrittää. Suunnat pitää ottaa tehotreeniin ja flänkkejä treenata kovasti. Mä niin toivon että pääsen jatkossakin treenaamaan tuonne, treeniseurakin on niin kivaa, kun toiset pystyy auttamaan, ja itse pystyy auttamaan muita. Viirassa on paljon samoja piirteitä kuin Jujussa, joten senkin puolesta oli tosi mukava jutella treenikaverin kanssa. Ja samat tavoitteet ja intressit vaan tekee sen, että olosuhteetkin on kohdillaan.
__________________________________

Tiistaina juoksaritreeniin. Oon tällä viikolla päättänyt säästellä Jujun kanssa, kun sillä on nuo juoksut. Tuntuu jotenkin tavanomaista levottomammalta, niinkuin verrattuna edellisiinkin juoksuihin. Olisikohan vähän kipeäkin, tai ainakin korvien välistä 😏 ulos päästessään on kyllä ihan normaali, mutta just sade harmittaa, ja sadetakki harmittaa, ja pöksyt harmittaa, ja se ettei pääse sohvalle harmittaa... sanoinko vielä että sade harmittaa?

No anyway juoksaritreenit meni niinkun ajattelinkin, että kun kaikki on vaikeaa, niin se vaikeus heijastuu aina myös treeniin. Tähän olin varautunutkin, lämmittelin Jujun tavanomaista paremmin vielä, temputin ja vääntelin, ja leikitin enemmän alussa. Se pistikin Jujun unohtamaan hetkeksi inhottavat pöksyt ja sateen ja kaiken ja oli iloinen ja superenerginen hallilla taas. Pallo oli paras lelu tänään, sitäkin vähän testailin että minkä ottaa. Yleensä mä kyllä valitsen lelun lajin mukaan, mutta tänään näin 😄

Saatiin kuitenkin testattua kokonaistakin puomia vaikka osumat oli harvassa. Kokonaista otin vain kaksi, joista molemmat palkkasin, vaikka eka ei osunut. Ei ollut kuitenkaan loikkakaan, ja kun tuli reippaasti ja selkeästi ajatteli asiaa, niin sai palkan. Toka osuikin heti, ja sai jackpotin siitä. Muut osumat olikin vaikeita, sekä taitteelta että tasaiselta, näitä tehtiin siis alkuun. Palkkasin kaikki osumat, vaikka osa oli vähän huonompia. Vaan selkeät loikat jätin palkkaamatta, en sanonut mitään vaan iloisesti uudestaan.



Toisena treeninä (koska ulkona satoi) otettiin pujotteluhaastetta, joista Juju yleensä tykkää kovasti, Ja niin tykkäsi nytkin.


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Go as long as you can, and then take another step

Keskiviikkona illalla paimennettiin omilla lampailla. Oli taas aika kahtiajakautunutta hommaa. Meidän lampaat on hyvin hyvin raskaita, ne ei paljon koiraa hätkähdä ja koira saa ihan tosissaan työstää niitä että saa liikuteltua. Saa nähdä mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa parhaat treenit näillä meidän lampailla tähän asti. Kaislan viikonloppuleiristä oli selekästi paljon hyötyä, koska Juju oli paaaaaljon itsevarmempi ja rennompi kuin aiemmin omilla lampailla.



Päätin heti että jaan porukasta meille kolme kevyintä lammasta, ja jätän raskaimmat pois. Tämä onnistuikin mukavasti kun raskaimmat oli jo valmiiksi toisessa lohkossa, ja kaksi kevyttä ulkopuolella. Käytiin Jujun kanssa sitten hakemassa yksi metsäpläntiltä lisää. Saatiin taas ajaa kyllä yhdessä aluksi kun porukan pomo päätti olla liikkumatta koiran tahdon mukaan. Sain Jujun jopa sisuuntumaan siten että se törkkäsi muutaman kerran tätä jästipäätä suoraan nenästä, kun jäkitti suoraan kohti, mutta ei, se ei hievahtanutkaan... ei edes tuollaisesta koiran luomasta pakotteesta huolimatta. Noh, saatiin kuitenkin yhdessä ne siirrettyä portille ja jätin Jujun pitämään ja työntämään ja sain jaettua yhden kevyemmän lampaan meille lisäksi. Juju malttoi hyvin odotella.

Tauko

Ekan setin tarkoitus oli ottaa ppajoa, koska yleensä treenin aluksi Jujun kanssa on parasta ajaa. Ja porukka liikkuikin yllättävän hyvin aluksi, mutta on noi kyllä ärsyttäviä kun liikkuvat siten, että välillä eivät ole huomaavinaan koiraa ja sitten yhtäkkiä lähtevätkin johonkin vetosuuntaan täysiä. Stoppasin ne Jujun avulla muutamankin kerran, kun lähtivät menemään liian kovaa ajossa, niin laitoin flänkillä jarrua. Juju vielä peesailee aika paljon ajossa noiden kanssa, mutta annan sen nyt vähän sellaista tehdäkin, kunhan ei mulle niitä käännä. Ei vielä osaa/jaksa työstää noita niin hyvin että voisin keskittyä vaan siihen että. työntää niitä meidän haluamaan suuntaan. Yhdessä kohtaa kaksi porukasta lähti kohti metsätarhaa ja laitoin Jujun flänkillä niiden eteen. Meni liian ahtaasti, ja kohtasi leikkauspisteessä yhden lampaista. Taisin sanoa stand, joten pysähtyi ja lammas juoksi läpi. Helkkari. Kävin itse palauttamassa Jujun kanssa sen laumaan. Kaksi muuta totteli koiraa vaikka se liian ahtaasti menikin. Tämän jälkeen tottelivat myös koiraa paremmin taas. Ajettiin lopussa porukka toiseen plänttiin, jossa on varjoa. Vielä olisi flänkeissäkin paljon työtä, kun liikkuvat lampaat aiheuttaa kovasti tuota leikkaamista edelleen.

Tauko

Tokassa setissä otettiin pillikäskyjä, maahan ja aja. Muita en osaa vielä edes viheltää 😂 Maahan käsky menee jo läpi hyvin, aja vähän vaihtelevasti. Toisaalta luulen että siihen vaikuttaa sekin, että peesailee lampaita eikä aja kunnolla poispäin. Täytyy ottaa noita jaloista pois ajamista näiden kanssa kun kerran väistävät ihmistä, niin ehkä se auttaisi? Lisäksi avattiin flänkkejä, lampaat ei annan ihmisen mennä niiden sekaan vielä kovin hyvin, niin se tekee tässä omat haasteensa, mutta oltiin sitten asetelmassa koira-lampaat-ohjaaja ja siitä piti lähteä avoimille flänkeille suuntaan ja toiseen. Oli vaikeaa, mutta onnistuikin välillä. Ajoon lähtiessä sai välillä huomauttaa lampaalle että lähtivät liikkeelle, kun eivät rauhallisesta odottamisesta ja ajosta huolimatta halunneet liikkua. Tässäkin olen tosi tyytyväinen että Juju on alkanut ottaa "sano" käskyä hyvin, että sillä saa vähän törkätä lammasta jos tilanne tulee. Lisää huomattavasti koiran itsetuntoa lampailla, ja kun Juju ei tee mitään tyhmää, ei pure lampaita, eikä niitä vahingoita mitenkään, niin olen tuon sille sallinut luvan kanssa. Kun tehdään noin hankalien lampaiden kanssa, niin olisi anyway hyvä että Jujulla olisi käytössä joku, millä se puolustaa itseään jos joku vaikka juokseekin päälle.

______________________________

Torstaina piti jaksaa hallille, mutta en jaksanut. Lenkkeiltiin sitten kunnon metsälenkit ja teki hyvää korvien välille 😊 Juju aloitti juoksunsakin, niin sinälläänkin hyvä pitää kunnon lenkkivapaa!
______________________________

Perjantaina aamulla juoksareita treenaamaan, ja ei hitto, olipa kivat treenit!! Aluksi ajattelin että mitähän tuon pöksykoiran kanssa tulee kun inhoaa treenata housut jalassa, mutta siitä ei kyllä ollut tietoakaan kun vauhtiin päästiin. Yksi maali tuli saavutettua, tehtiin nimittäin muutama toisto KOKONAISELLA PUOMILLA (siis siten että oikeasti laukkasi, ja koski kaikki toistot!!). Mahtavaa!



Lopuksi vähän höntsäilyä, sai hakea keppejä kaikkien esteiden takaa 😁 Aluksi meinasi että voi mennä hyppyjen kautta, mutta muutaman toiston jälkeen tajusi että jos on vapaa linja mennä kepeille niin sinne mennään kiertämättä ensi putken, pituuden ja hypyn kautta 😂

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Juoksaritreenissä

Tiistaina koitti ansaittu vapaapäivä, pyöräiltiin töihin ja käytiin matkalla uimassa. Juju otti ensimmäiset uimahyppynsä tälle kesälle laiturilta. Ekalla kerralla vähän mietti miten se menikään, mutta kun sen autoin, niin sen jälkeen loikkasi komeasti 😊 ihana Juju pikkuinen kun luottaa niin kovin tuossakin tilanteessa, ja antaa auttaa ihan rennosti veteen laiturilta, eikä mitään peruuttele pois tai panikoi. Oon auttanut alusta asti vain sen verran että lasken Jujun siten veteen kuin se laskeutuu hypystäkin ja vaan autan pitämään pään veden pinnalla 💜
_________________________________

Keskiviikkona aamulla sitten piiiiitkästä aikaa hallille omiin aksatreeneihin. Tehtiin vain juoksaria, ja lopulta hyvin lyhyet treenit tulikin.

Juoksarit alasmenotaitteelta osuu 100%. Siitä sitten kun siirretään taaksepäin, osumaprosentti pienenee heti, tuli monta hutia peräkkäin, jonka jälkeen helpotin. Huomasin myös, että kaareva putki mietitytti taas että kumpaan päähän piti mennä, että suoraan edessä oleva putki on vaan liian helppo Jujun mielestä ja pitää sitä jonkinlaisena kompana 😲 Kuitenkin kun tein sitten muutaman helpomman taitteelta tähän väliin niin sitten onnistui kaksi _täydellistä_ keskivaiheilta. Täytyy alkaa rohkeasti vaikeuttaa, koska askellus edelleen muokkautuu, kun tekee kokonaista puomia.