perjantai 18. elokuuta 2017

Norja 2017

Päätin, että koska reissun yhteydessä ei kauheasti ole koirajuttuja kerrottavana, kuvat saavat puhua puolestaan. Joten, here we go:

Juju otti rennosti laivalla, ei paljon jännittänyt mikään, ei alustat, ei äänet, ei ihmiset, koneet jne 

Kuvailua Ruåtsin puolella matkalla Karlstad-Gjøvik


Hienoin koskikuvaus paikka ever, jossain matkalla Gjøvik-Trollveggen välillä


Gjøvik

Trollstigen

Trollstigen, sää ei tarjonnut nyt parastaan kuvaamista varten

Trollveggenin päällä, kännykkäkuva


Trollveggen leirissä








Trollveggen oli ehdottomasti omasta mielestäni upein paikka koko reissulla!




Trollveggen ja villakukat


Sitten Geirangerille

Telttaleiri Geirangerilla, 7m teltan suulta alkoi 300m suora pudotus alas. Vieläkään en ihan tajua miten uskallettiin tuohon jäädä. Ainoa paikka jossa oma pää ei millään kestänyt pitää koiraa irti. Juju oli kokoajan kiinni liinassa (ja liina puussa) ja valjaissa.

Geirangerin leiri



Matkalla Geirangerilta Jotunheimeniin, upea tie kokonaisuudessaan

Gjende järvi Jotunheimenissa

Tästä alkoi 11h kestänyt vaellus





Huipulla tuulee


Arctic Fox löysi lunta :D



Täysi kuu valaisi hienosti yöllä, Gjende järven leirissä

Kotiinpaluu matkan pysähdys, kaurapelto ja täydellinen valo joka meni ohi minuuteissa.



Juju tahtoisi tämmöisen tuolin kotiin.


Laivamatka Wasalinella takaisin koirahuoneessa. Kevythäkki pelasti matkan, kun sai olla toisten koirien tuijotukselta piilossa. 
Ps. oltiin aamulla aksatreeneissä ja oli aika haastavaa ja tosi ärsyttävä kohta radalla. Meinasi hermot mennä, joten lopetettiin ajoissa. Juoksarit oli super!!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Treenaamisen sietämätön keveys

Maanantaina illalla oli tottiksen vuoro. Saatiin Levekille uusi Vartiaisen magneettieste (jeee!!) ja päästiin sitä sitten koeajamaan heti. Paljastukin sitten heti se totuus mitä ehdin jo pelätä; mun lapsinero oli jo keksinyt että metrisestä pääsee yli kun kiipeää. Jo 95 aiheutti sen että ponnisti rimasta. Oli pikkumusta ihmeissään, kun se sitten se rima tulikin alas, eikä enää kestänytkään... Laskien hypyn 85 ja otettiin sitä. Tuli kunnon varalla. Sitten 90cm ja siinä yritti taas kiipeämistä. Hohhoijjaa. Sitten kun tuli 90cm puhtaasti, oli jo tullut sen verran monta kertaa, että en halunnut nostaa metriin. Halusin ottaa myös kapulan kanssa hyppyä. Laskin hypyn ehkä 70cm paikkeille, koska Jujun kanssa ei ylipäänsä ole otettu hyppynoutoa juurikaan, myöskään siis tokon puolella. Ekalla tuli kapulan kanssa vain yhteen suuntaan ja tuli hypystä ohi. Ei palkkaa tietenkään. Hetki mietittiin ja uusi yritys. Nyt tuli ohjatun kapulan kanssa lentämällä yli. Superpalkka. Sitten vielä yksi kokonainen, lähetys hypylle, ja nouto hypyn yli myös takaisin. Kaikki hyvin ja vauhdista palkka. Sitten vielä yksi normaali nouto hetsattuna ja vauhdista palkka.



Tauko tähän väliin. Sitten uudestaan kentälle. Nyt noutoa vinoesteen yli. Ensin molempiin suuntiin ilman kapulaa, sitten kapulan kanssa vain yhteen suuntaan ja lopuksi kokonainen, kapula heitettynä. Ilman kapulaa annoin apua kropasta, ekassa jopa kuljin vieressä. Huomasi sitten lähetyksessä, että kun jäinkin taakse, niin vauhti ei riittänyt ylitykseen asti, ja vielä vähän kompuroi niin tulikin alas ylittämättä estettä. Kiitos kropanhallinnan, tuli kuitenkin ihan hyvin alas eikä kaatuillut tai tippunut. Heti perään uusi yritys, nyt lähti selvästi tarmokkaammin. Videolla näki, että mietti noutoa, mutta ei miettinyt palautusta esteen yli. Hyvin teki, olin tyytyväinen. Edelleen menee hyvällä tekniikalla, ei sekoile. Epävarmuuttahan tuossa on, mutta eipä sitä ole treenattukaan. Toistoja vaan. Juju myös kuunteli paukkuja taas, eikä noteerannut niitä.
__________________________________

Tiistaina ajeltiin Somerolle Marikan luo paimentamaan. Toiveena olin jo etukäteen esittänyt häkkitreeniä.

Eka kierros otettiin pyöröaitauksessa ajojuttuja ja tekniikkaa. Stand-stoppi valuu ja edelleen se vasen flänkki on surkea. Valuu joka ainoa kerta sisään myös. Sain kuitenkin myös tosi hyviä toistoja tehtyä, ja olin tarkka stopista, parani loppua kohti. Ajoon lähti tosi kivasti ja ajoi lampaat useasti pois mun jaloista ja suoraan eteenpäin. Ajoi myös ympyrätarhassa hidasta ajoa, ja sai pidettyä lampaat reunaa vasten. Oli kiva kuulla että Juju on kehittynyt paljon! Sitä kun ei itse aina ymmärräkään kuinka paljon. Lopussa tein pikkutarhassa haut molempiin suuntiin. Oikea aukesi aivan mahtavan hienosti, aivan reunoja pitkin meni ja katse pois lampaista, annoin mennä yli tasapainon noin klo 9 asti, ja sinne paineli. Oijoi että oli kivaa katsella sitä menoa. Vasempaan sain muistuttaa ja lähettää itseasiassa kerran uudestaan, kun meinasi lähteä liian ahtaasti. Tässä olin tiukka, ja en antanut yhtään oikoa.


Toisella kierroksella mentiin pellolle. Juju sai ensin viedä ison porukan toiselle laitumelle, Wenja erotteli meille tätä ennen porukasta pienemmän sakin treenejä varten. Tämä sujui ilman ongelmia, lampaat tiesi itsekin mihin olivat menossa, niin Juju sai helpon kuljetuksen. Treeniporukalla olikin sitten kauhea veto samaan suuntaan, mihin isompi porukka vietiin, ja Juju sai tehdä oikeasti töitä että saatiin ne edes häkityspaikkaan ihan alkuun. Lisäksi lampaat karkasi kokoajan sellaiseen suuntaan, että jouduin laittamaan sen vasurin kautta stoppaamaan, ja sehän oli tosi ahdas. Jouduin puuttumaan jossain kohtaa kovemmin, kun ei meinannut aueta, ei millään. Tuollaiset tilanteet on vaikeita Jujulle muutenkin kun se pelkää että lampaat karkaa, ja sitten ei pysty flänkätä tarpeeksi auki. Ajautuu silloin liian lähelle eläimiä, ja pelästyttää porukkaa lisää. Onnistuttiin kuitenkin ihan hyvin ja Juju työskenteli kivasti. Otti myös stopit vaikka oli kiihtynyt, mikä sinällään yllätti. Flänkeissä oli myös se pielessä, että nyt kun on oltu paljon pikkuaitauksessa, ja tehty pikkuflänkkejä, niin meinasi ajossa kokoajan tehdä vain lyhyitä siirtymiä, vaikka olisi pitänyt tehdä ihan kunnon kaari ja kääntää lampaat loppuun asti. Huomasi kyllä ettei olla oltu pellolla....


Ekaan häkkiin lampaat käveli automaattisesti. Ei ollut kyllä koirasta kiinni se. Sitten Juju häkkiin. Häkki oli noin kisamittainen. Menin ensin itse häkkiin avuksi, ja näin toimikin tosi hyvin, Juju meni rauhallisesti lampaiden ja aidan väliin, ja jos eivät väistäneet, teki vähän nopeamman liikkeen että sai porukan liikkeelle. Marika käski sitten mut ulos häkistä. Ja samaa pyöristys molempiin suuntiin muutama kerta häkin ulkopuolelta. Tässä vaikein paikka oli mun kohdalla, kun piti mennä mun ja lampaiden väliin. Mutta hyvin sinne meni kuitenkin kun autoin ja kannustin. Kiihtyi myös vähän lampaiden takana nyt enemmän. Ei hölmöillyt mitään kuitenkaan. Sitten lauma ulos häkistä. Olin jo varautunut siihen että ne lähtee kuin ohjukset laitumen suuntaan mutta Juju otti painetta pois kääntämällä pään, joten lampaat tulikin ulos häkistä tosi rauhallisesti. Sitten kun annoin ajaa muutaman askeleen, niin sitten kyllä lähtivät kovaa ja tuli kiire saada ne kiinni. Lisäksi yksi lammas oli ihan selvästi päättänyt lopettaa nämä leikit ja se lähti kovaa laitumen portille. Koira perään, ja kauan se jaksoikin vääntää, sitten kuitenkin kun loppulauma levähti, niin jätti sen hankalimman sinne portille ja alkoi kasata loppuja mua kohti. Käytiin sitten yhdessä vielä hakemassa yksi karkulainen, ettei jää fiilistä että sen yhden voi vaan jättää.

Häkitettiin vielä toisen kerran, nyt jätin koiran lampaiden ja häkin väliin, jotta saadaan vähän oikeasti häkittää. Vasemman kautta lampaiden taakse, nyt lähti ihan ok, vaikka katsoi lampaita kokoajan ja tuli kyllä sisällekin. Lampaat meni häkkiin suorilta. Meinasin laittaa koiran suoraan perään, mutta Marika korjasi, että ensin portti kiinni, sitten vasta koira sisälle uudella avauksella. Hyvä korjaus, en ole edes ajatellut tuota. Juju häkkiin ja muutama kierros ympäri, olin itse ulkopuolella. Meni nyt paremmin, ei kiihtynyt niin paljoa. Jujun ilme oli myös tosi kiva, intesiivinen ja käytti selvästi enemmän silmää. Sen huomasi myös siinä, että nyt lampaat tosiaankin lähti ohjuksena häkistä ja kiire tuli. Mutta ei karanneet. Annoin sitten vielä ajaa vähän matkaa pellolla ja pitää lampaita vetoa vastaan ettei päästetty karkuun. sitten kun lauma rauhoittui syömään kutsuin pois.


Jäi kyllä tosi hyvä fiilis treeneistä. Niin hyvä, että päätin että meni syteen tai saveen, niin 5.9. on Somerolla meidän kennelliiton kisadebyytti 😋 ilmo ei ole vielä auki, joten tietty tämä sillä varauksella että saadaan paikka!
_____________________________

Tänään aamulla sitten viikon toisiin aksatreeneihin. Nyt kunnon juoksaritreeniin. Oli muutamia ideoita, mitä halusin testailla. Treenit oli super. Tarkoitus ei ollut ottaa vielä mattoa pois, mutta jätinpä kokeilun vuoksi sen pois, enkä sitten enää palauttanut sitä puomille, kuin kerran vahvistamaan vasemman suunnan 90 asteen käännöstä.

Ekaksi otin alastulolankun taitteelta putkeen (haluaisin tällä että rikottaisi tuo ensimmäisen kerran epäonnistuminen) ja osui jackpotilla. Sitten kokonainen ja jackpot. Jes!

Sitten vaihdoin putken tilalle kepit! Huhhu, vähän jännitti kuinka käy, kun vielä loiva avokulma kepeille joka on ollut sekin vaikeaa. Yhden kerran kepit ilman puomia, jotta löysi esteelle. Sitten alastulolta, jackpot. Sitten kokonainen, jackpot. Jihuuu!!! Tässä kohtaa mietin kannattaako ottaa enää kun meni niin hyvin, mutta otin kuitenkin toisen kokonaisen ja jes, samanlainen jackpot!!

Sitten vaihdoin putken takaisin ja toiseen päähän puomia vasemman 90asteen käännöksen hyppy. Putkeen myös kauimmaiseen päähän eli loiva oikea käännös ja poikkari sinne. Ensin molempia päitä erikseen ja sitten koitin yhdistää. Erikseen meni aivan superisti, mutta yhdistäminen oli vaikeampaa. Loikkasi jokusen kerran putkeen mentäessä, kun ei malttanut, ja vasurit oli poikkeuksessa kontaktialueen yläosassa. Tässä otinkin maton helpottamaan tuota toista päätä. Saatiin kuitenkin aivan superit treenit tehtyä, Juju oli niin taitava tirriäinen. Jippii, kisakentät kutsuu!