perjantai 15. joulukuuta 2017

Juoksari pohdintaa

Tällä viikolla on lenkkeilty ja aksattu. Toko ei jaksa motivoida, kun en nyt enää ennen pentuja ehdi kokeeseen, ja mun toko jutut menee muutenkin niin, että sitten kun päätän että kokeeseen tähdätään niin tehdään sitten intensiivisesti pari kuukautta liikkeet kasaan ja kokeeseen.

Juoksarit on tuottaneet harmaita hiuksia jälleen vaihteeksi, mutta myös onnistumisia. Maanantain jälkeen, kun ei oikein osumat olleet parhaita mahdollisia smartilla, oltiin keskiviikkona Tanjan kanssa treenaamassa agimetin puomilla ja suorat oli kaikka ihan täydellisiä, identtisiä osumia. Toisessa päässä oli hyppy, toisessa putki.

Mutta sitten kun halusin tehdä ohjauksia puomille, eli päätyyn laitettiinkin kaksi hyppyä, jotka oli koirasta nähden samalla linjalla, ja piti totella mun ohjausta, kummalle ollaan menossa, niin kosahti koko juokseminen taas. Tai juoksi se, mutta joko osui puomille, tai sitten osui oikealle hypylle, muttei molemmille yhtäaikaa. Alastulolta osui paremmin jopa muutamia ihan kohtuullisia, mutta yhtään kokonaista jackpottia ei näin saatu. Tästä seurasi sitten se, että myös toisen pään U putkeen meno oli mahdotonta, jos en ollut kertomassa, kumpaan päähän mennään. Toinen pää oli selvästi suoralla linjalla, joten ei pitänyt olla epäselvyyttä siinä. Ei saatu sitten enää ihan suorillakaan osumia, kun alkoi miettiä liikaa taas ja himmasi tasaisella. Silloin ei osu, koska jarruttaa liian aikaisin. Omat mokat tässä treenissä:

-miksi en ottanut mattoa käyttöön?
-miksi tein liian monta epäonnistunutta täyttä puomia, ennen kuin suostuin tekemään alastulolankulta?
-miksi tein samalla kertaa niin monta eri vaikeutusta?
-miksi tein vaikeutukset molempiin päihin puomia?
-miksi kokeilin suoria exittejä vielä onnistuneiden ohjausten jälkeen?

Jujulle on tosi vaikeaa erotella tämmöisiä juttuja samassa treenissä, etenkin kun sillä AINA tulee painamaan pysäytysmenneisyys alla. Pitäisi itse tyytyä kerralla vähempään.

Sitten oltiin torstaina smartilla taas aamulla, tarkoitus juosta muutama helppo suora. Toisessa päässä hyppy, toisessa hyppy jonka perään putki. Piti olla helppoa, tilaakin oli kohtuullisesti. Eipä osunut suoratkaan. Ei sitten niin millään. Saatiin muutamia keskivaiheen osumia, mutta ei yhtään jackpottia. Palkkasin muutaman keskivaiheen osuman, mutta sitten en enää niitä kelpuuttanut. Alastulolankulta osumat oli lähes poikkeuksetta hyviä, mutta kokonaiset, ei millään.

Oli pakko alkaa pohtia toimintasuunnitelmaa.

Mietin, että haasteita nyt tuo se, että kun on alettu ottaa ohjauksia, että ei saakkaan vaan kaahata täysillä, Juju epäröi kovaa menemistä päähän asti, vaan alkaa odottaa puolessa välissä puomia ohjeita ----> himmaa. Lisäksi edessä olevat enemmän kuin yksi este aiheuttaa vaikeuksia, kun on vaihtoehtoja poistumiselle. Odottaa ohjausta, ei kuuntele suullisia käskyjä, tai ei luota niihin. Lisäksi ehkä kriteeri (osuminen) on vähän epäselvää, koska epäonnistuessaan alkaa helposti kiertää loopissa, ja tarjoaa vaan samaa ja samaa käytöstä (tekee identtisiä virheitä). Juju ei ole myöskään kertaakaan saanut palkkaa suoraan puomin perään, vaan sen edessä olevan esteen jälkeen, en tiedä olisiko sillä myös vaikutusta, että on vaikeampi keskittyä vain puomin suoritukseen kun ajatus on jo edellä?

Koska luovuttaminen ei ole vaihtoehto, eikä myöskään paikallaan pyöriminen (voisin vaan tehdä niitä helppoja suoria suorien perään, kyllä se sen osaa ja oppii) pitää asialle tietysti tehdä jotain. Tämä nyt on ihan ensimmäisiä ajatuksia, mitä tuli mieleen, mitä muutetaan ja miten:

-ihan ensimmäiseksi haluan kokeilla, miten Juju juoksisi suoraan kuolleelle lelulle? Saisi siis palkan suoraan puomin jälkeen. Tällä voisi vahvistaa itsenäisyyttä.
-puomin perään pitää laittaa useampi esteitä, toisen pois linjalta, ja yksi keskelle, jolloin käskyjen erottelu vahvistuu. Sama putkien kanssa.
-oma liike pitää saada kokonaan pois välillä ja saada juoksariin lisää itsenäisyyttä ja varmuutta.
-jos treenataan käännöksiä, treenataan vain niitä, toistaiseksi. Tai ainakin maksimissaan niin että tehdään alkuun muutama helppo suora ja sitten aletaan kääntää muttei ainakaan koiteta loppuun enää suoraa, ainakaan samaan päähän puomia!
-jos vaikeutetaan, vain yksi vaikeutus kerrallaan.
-matto takaisin, jotta kriteeristä on helppo pitää kiinni!

Tänään aamulla oltiin sitten ekaa kertaa tämän pohjalta treenaamassa. Tarkoituksena oli ottaa lyhyet treenit, joissa yritän oman liikkeen pitää minimissä ja käskyt selkeinä (helposti huudan myös ylimääräisiä sanoa Jujulle puomilla, sekoittaa). Ja sitten kokeilla että juokseeko se suoraan lelulle. Ei yhtään kokonaista puomia, vain alastuloa.

Suureksi yllätyksekseni Juju juoksi lelulle! Se oli treenin isoin iloinen yllätys. Muita huomioita oli että kun seison koiran vasemmalla puolella, on osuminen vaikeampaa (toki edessä oleva putki kaarsi meistä katsoen oikealle). Lelulle suoraan myös. Toisessa päässä ei ollut mitään esteitä puomin perässä, ja jopa siellä Juju juoksi pallolle. Taas kun olin itse koiran vasemmalla puolella, oli vaikeampaa. Tähän muutaman kerran kokeili osua ravilla, ja sehän ei onnistu. Juju sai aina mennä pallolle asti, mutta sitten kun osui, oli bileiden aika.

Noniin, tästä jatketaan sitten. Hiotaan pakettia kuntoon pelkällä alastulolankulla nyt, kun kerran aikaa on (ei tartte kisoja miettiä), liikehäiriöt, ohjaukset, käännökset, tyhjään juoksut jne. Ja otetaan kokonaisella vaan harkitusti suoria helppoja exittejä. Maton kanssa pelkästään voidaan harjoitella suullisiä käännöskäskyjä muualla kuin hallilla.

Alla videoitu näiden kolmen päivän treenilöisiä:


maanantai 11. joulukuuta 2017

Juoksareita ja juoksuja

Perjantaina käytiin Tanjan ratatreenissä. Oli vähän tuhma silakka mulla treenikaverina tällä kertaa. Jujustahan ei OIKEASTI tuhmaa saa tekemälläkään, mutta hankala sen kanssa oli tehdä, kun purki lukituksia miten halusi ja tuli selän takaa ohjauksista läpi. Saa olla tarkempi. Lisäksi huomasin, etten osaa ohjata rataa enää, kun on hinkattu tekniikkaa. Joku 10 estettä vielä menee, ja sitten hajoaa pakka.

Lauantaina Juju sai lenkkeillä ja sunnuntaina käytiin tekemässä 7km juoksulenkki. Ja nyt on allekirjoittaneella reiskat kipeet. Jujulla riitti menohaluja. Jouduin itse kävelemään välillä kun ei kunto riittänyt pinkoa, Juju sai silloin juosta vapaana, muuten sai vetää mua perässä. Lopuksi otettiin vielä muutama kovempi spurtti lelun perään.

Maanantaina JUJU ALOITTI JUOKSUT! Oli edellisenä iltana väsynyt ja kovin halipulainen, joten arvelinkin jotain olevan tekeillä.

Sen kunniaksi mentiin treenaamaan aksaa aamulla. Aluksi vähän lämmittelyjä (madallettua Aata, kun oli valmiiksi kentällä), helppoa juoksaria putkiin (kaksi eri putkea tosin, niiden erottelu oli vaikeaa kun piti katsoa kummalla puolella mä olen ohjaamassa). Tuli loikkiakin, kun piti kuunnella. Mutta myös tosi hyviä jackpotteja, ja kovaa kulki.

Sitten otettiin myös rataa, Juju oli vaihteeksi ihan suhteellisen hyvin kuulolla ja näpeissä, vaikka liukas oli edelleen. Puomilta oli radan osana exitit toiseen suuntaan loiva takaakierto ja toiseen suuntaan vähän hankala suora exit (hyppy sivussa ja vinossa 😁). Ekalla radalla hyväksyin vähän huonommankin osuman, mutta sen jälkeen en. Tehtiin muutamia ihan vaan alastulolta ja sain mä irti muutaman osuman kokonaiseltakin. Toiseen suuntaan hakeutui automaattisesti hypyn taakse, joten sinnekin sitten harjoiteltiin. Täytyy rohkeasti alkaa ottaa erilaisia exittejä suorille nyt kun treenausaikaa on ja kisata ei voi 👍

torstai 7. joulukuuta 2017

We are searchlights, we can see in the dark. We are rockets, pointed up at the stars.

Tiistaina oli vauhdikas päivä. Aamulla paimentamaan, iltapäivällä juoksareita ja illalla rokotuksille.

Paimennukseen sattui taas optimi keli! Oli hiukan pakkasta, pellon pinta oli ihan hyvä, ei liukas ja aurinkokin vähän pilkisteli. Jujun kanssa aloitettiin ajolla ja ja pillikäskyillä. Tarkoitus oli saada korvat auki ja nillittää stopista jos ei tottele. Yllättäen tottelikin pilliä taas tosi hyvin. Treenin alku, kun käskytin vain pillillä olikin aika rento ja kivan tuntuinen. Huomasin, että heti kun aloin äänellä käskeä (kun en osaa viheltää mukamas), alkoi rentous hävitä, joka taas johti mun kiihtyneeseen käskytykseen. Joka taas kiihdytti Jujua lisää. Mutta oli aivan tosi hieno nähdä, että Jujulla piti pää ison lauman kanssa, ja meni tosi rohkeasti aidan ja lauman välistä ja ajo oli rauhallista ja tasaista. Vielä enemmän haluan siihen sitä painoa ja kävelyä määrätietoisesti.


Tokalla kierroksella otettiin muutama jako aidan vieressä isolla laumalla. Näissä Juju tulee tosi hienosti väliin, ja saatiin jakoja tehtyä. Edelleenkään en osaa oikein näyttää sille selkeästi kumpi lauma otetaan, vaan se haluaisi ottaa se minkä itse päättää. Kun en osaa sitä kertoa. Yksi jako tehtiin myös keskellä peltoa, mikä oli tosi vaikeaa kun nuo lampaat ei yhtään pätkää ihmistä pelkää ja isoa laumaa oli tosi vaikea pitää omaa puoltaan kun vaan tulivat läpi. Marika piti sitten toista puolta Martan kanssa, niin saatiin tämäkin onnistumaan. Lopuksi vielä vähän kaaria, tasapainon rikkomista ja luontaista kuljetusta isolla laumalla. Jujua jännitti jako tilanne sen verran että se treenin jälkeen ja lopussa lähinnä keskittyi syömään paskaa. Se on selkeästi sille tapa purkaa tuo treenistä tuleva paine, se ei tuota harrasta oikeastaan ollenkaan tutuissa harjoituksissa ja tutuilla lampailla, mutta heti kun tehdään jotain uutta ja tilanne on jännittävä (eikä mun kiihtynyt käskeminen asiaa kyllä auta), niin nenä painuu maahan helposti.

Sitten ajeltiin takaisin Lempäälään ja käytiin Tanjan kanssa treenaamassa juoksareita. Ekalla kierroksella suoria vähän erilaisilla exiteillä, ja Juju osui kaikilla kerroilla, ihan sama mitä siellä oli. Tokalla kierroksella otettiin tosi vinoa hyppyä, jopa niin että Juju ei nähnyt hyppyä puomilta kun oli niin puomin linjassa. Ajatuksena tässä vahvistaa juoksemista silti, vaikka hyppy ei ole niin selkeästi edessä. Kaikki tosi hyviä ja identtisiä. Myös poistumiset kepeille pitkällä estevälillä onnistui hyvin. Vikalla kierroksella otettiin puomin kanssa samassa linjassa olevalle hypylle inin käskyä eli mun puolelta ja bakom eli takaakiertoa. In in oli tosi hyviä, ne oli selkeästi parempia. Bakom käskyllä vaihtoi laukkaa alastulolla, jotta sai linjan taakse paremmaksi, ja niistähän se soppa syntyi. Hirveitä kaahausloikkia tuli väliin, eikä pelkällä suullisella löytänyt taakse millään. Menin törkkäämään linjalle, siten onnistui, ja lopuksi suullisella myös alastulolankulta.


Tajusin jonkin aikaa sitten ettei Jujulla ole kennelyskä rokote voimassa, joten sitä sitten mentiin uusimaan, lähinnä pentueen takia. Juju kuitenkin tulee myös kantavana käymään hallilla ja yleisillä paikoilla niin ei tuota riskiä oikein haluttais ottaa :) rokote oli ällö sierainrokote, joka on kuulemma tehokkaampi kuin normaalipistos. Itse olisin halunnut että olisi laitettu normaalina mutta niitä ei ollut saatavilla siinä hetkessä. Jatkossa laitetaan kyllä aina pistoksena myös jos voi valita, sierainrokote on tosi inhottava toimenpide mun mielestä koiralle, kun se ei kuitenkaan hengitä kuin nenän kautta normaalisti.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Potki pimeeks viimeset katulyhdyt, vie loppuun roolileikki johon ryhdyt.

Marraskuun synkkyys jotenkin latisti myös tämmöisen paatuneen kirjoittelijan intoa. Mutta on me treenattu :) Ollaan käyty paimentamassa, ja aksattu. Ja aavistuksen vähän tokoiltu. Ja aksattu lisää.

Tanjan kanssa käytiin treenaamassa juoksareita yhdet ekstra treenit tän viikon keskiviikkona. Kokeiltiin Jujun kanssa ekaa kertaa myös persjättöä puomin jälkeen, toimi hienosti, ei loikkinut. Lähellä puomia olleet kepit aiheutti päänvaivaa, ja samoin samaan suuntaa poistuminen putkeen, kun kepit poistettiin, kun muisteli keppejä. Mutta hyviä toistoja saatiin ja kiva kun oli ulkopuolinen palkkaaja mukana. Oon myös inspiraatioksi katsellut paljon juoksarivideoita, tekis mieli ruveta opettamaan käännöksiä. Muttei ehkä vielä sit kuitenkaan :D

Oltiin paimennuksen ratakurssilla woollandiassa viime viikonloppuna lauantaina. Saatiin aivan loistava keli, joka oli aika yllätys jatkuvan sateen keskellä. Rataakin ajettiin, ajoin 2lk tyylisesti ajo osuudet poispäinajolla, mutta jakoa ei tehty. Häkkiin lampaat mene melkein itsestään tuolla, mutta kyllä siinä vähän jotain häkityksen tyyppistäkin oli nähtävissä. Parasta oli kuitenkin nähdä, että aika yllättävässä ja vaikeassakin tilanteessa, jossa lähetin Juju hakemaan toisilta karanneet lampaat tosi kaukaa, Jujulla piti pää hyvin, ei hermostunut, ja sai tosi vaikeassa olevan elukat tuotua siivosti, ja myös irrotti ne uudestaan tosi vaikeasta paikasta aidasta ilman että törkkäsi ne aidasta yli. Lentävät ahvenanmaalaiset. Stoppi ja käskyt muutenkin oli aivan ruosteessa, mikä oli odotettavissa. Stoppiin pitää nyt talvella panostaa, mä haluan että se koira pysähtyy kun niin sanotaan. En tykkää tuollaisesta valuvasta stopista yhtään. Varsinkin nyt asian huomasi hyvin, kun Juju ei halunnut mennä maahan millään kun pelto käytännössä kellui vedessä, niin pysäytin sitä seisomaan. En lähtenyt tällä kertaa vääntämään maahan menosta, en halunnut toisaalta tuhlata siihen aikaa, ja toisaalta tiedän että Jujulle tulee nuo prinsessa oireet aina samalla tavalla kun juoksuja odotellaan. Allekirjoittanut heilutteli kameraa.


Linkin sisko Viira <3

Linkin sisko Viira <3


Linkin sisko Viira <3

Wenja <3





Tanjan treeneissä on tehty rataa ja todettu että Juju on aivan tolkuttoman hieno tyyppi. <3

Tokossa Juju on ihan itse taas oivaltanut yhtäkkiä mitä ruutuun haetaan ja esittänyt mulle aivan täydellisiä ruutuja niissä muutamissa treeneissä mitä on tehty. Namipalkalla on edelleen menty. Lisäksi jäävät on otettu ohjelmistoon, ja huomasin tänään että paikallaan seisomista pitää vielä tähdentää Jujulle, sen kriteeri ei ole ihan selvä. Helposti lähtee valumaan vähän vastaan kun kävelen palkkaamaan.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Viikon höpinät

Perjantaina illalla oltiin Tanjan treeneissä. Ohjaaja oli hiukan puolikuntoinen, irtoaminen oli teemana joka oli hyvä sinällään. Lisäksi kauhea kiire, kun piti lähteä ajamaan taas Lohjalle. Tanja oli suunnitellut muka vahingossa tosi vaikean kohdan radalle jossa piti tosissaan laittaa monoa jonoon että ehti, ja alkuun tehtiin myös juoksaria, josta poistuttiin takaakiertoon. Hypyn sijainti ja asento suhteessa puomiin oli aika jyrkkä, joten takaakierto oli vaikea. Saatiin onnistumaan kyllä lopulta mikä oli tosi hienoa. Lopuksi kun yritettiin sitten samaa kohtaa niin että saisi mennä hypyn oikein päin, niin ei enää vaihtanut sinne millään. Olisi väkisin mennyt takaakiertoon. Tanja seisoi edessä niin sitten hyppäsi suoraan. On se kyllä. Oppii niin nopeasti radan ulkoa, että ei enää malta kuunnella ohjeita, kun kerran jo OSAA.


_______________________________

Viikonloppuna oli kauan odotettu SKL Kasvattajan Peruskurssi, joka järjestettiin Hyvinkäällä. Viikonloppu oli tosi antoisa, ja paljon tuli uutta asiaa, mutta suurinpana antina oli tietysti se, että sai itselle varmuutta kaikkeen pentuihin liittyvään asiaan. Loppukoekin oli, siitä en vielä tuloksia tiedä, mutta olettaisin kuitenkin että läpi on.

Sen enempää kurssista en ala eritellä, mutta luentoja oli 4 isompaa kokonaisuutta ja kaksi lyhyempää settiä. Teemoina oli perinnöllisyys (opaskoirakoulun päällikkö Riitta Liimatainen), lait ja säännöt koiran kasvatuksessa (SKL entinen lakimies Miisa Karjalainen), nartun ja pentujen hoito (ell. Eeva Teräväinen) ja koiran rakenne ja luonne (Leena Turunen). Lyhyemmät kokonaisuudet oli perusasioita kennelliitosta ja koiran rekisteröintiohje.

Paljon tosiaan tule asiaa. Mutta kurssi sisältöineen oli tosi mielenkiintoinen, ja luennoitsijat olivat tosi päteviä ja mielenkiintoisia kuunnella. Yhtään ei maalailtu ruusuisia kuvia kuuntelijoille, ja asioista puhuttiin hyvin kriittisestikin. Hyvä sikäli. Osa asioista oli jo tuttua, mutta osa taas uutta ja etenkin lainsäädännöllinen puoli oli tosi hyvä käydä läpi, jotta oikeasti tietää mistä asioita lähtee selvittämään ja miten jotkut asiat menee lain mukaan, jos jotain meneekin pieleen. Todella yleishyödyllistä tietoa.
_______________________________

Jujulla juoksut lähenee. Se merkkailee ihan selkeästi ja on niin seuran kipeä että on vähän jopa ärsyttävä. Koko ajan, siis KOKO AJAN, pitäisi päästä kainaloon ja halittavaksi. Mutta on me treenattukin.


Tiistaina aamulla käytiin hallilla tekemässä juoksaritreeni helpoilla suorilla exiteillä koska perjantaina hinkattiin sitä takaakiertoa joka oli vaikeaa. Ekan loikkasi ja kaikki muut osui, jopa niin että juoksutin molempiin suuntiin osana rataa. Mattoahan tuolla ei enää ole ollut käytössä, vaan otan treenit alusta lähtien ilman mattoa. Tästä treenistä ei ole videota. Oli kyllä kivaa, ja Juju oli aivan liekeissä hallilla.
_______________________________

Keskiviikkona aamulla oltiin tokoilemassa hallilla. Seuruu, ruutu ja luoksarit oli päivän aihe.

Seuruu: Ilme on parantunut huimasti hetkessä kun oon antanut seurata vähän löysemmällä kriteerillä ja antanut itse tarjota ja kehunut ja rohkaissut paljon. Juju seuraa jopa vähän matkaa ihan kivalla ilmeellä, eikä pelkästään liikkeelle lähdöissä. Edelleen palkkana ainoastaan namit, niitä saa heiteltynä ja koppailtuna jne. Joten saa myös välillä vähän juosta namin perään. Selkeästi asenne on näin parempi, eikä ainakaan toistaiseksi vaikuta yhtään siltä että Jujun motivaatio tai asenne huononisi, päinvastoin tuntuu siltä että Juju jopa vähän nousee namipalkalla tokossa. Seuruun peruutuksessa tuli jopa pieni ääni kun hinkattiin liikkeellelähtöä peruutukseen. En tähän reagoinut, en vaan palkannut kun kiljui. Jujun isällä Entillä on ääntelyä esiintynyt tokossa ja toki Jujukin jonkin verran turhautuessaan kiljuu mm. agissa ja muiden kanssa juostessa. Mutta ääntely tokossa on niin harvinainen juttu, että en siihen aio puuttua toistaiseksi. Sitä paitsi ääni jäi yhteen ainoaan. :) Seuruussa nyt tuo nouseminen ilmenee edistämisenä. Juju on aina seuruussa edistänyt jonkin verran, mutta nyt se korostuu kun intoa on enemmän kun tekniikkaa. En aio tähän nyt puuttua mitenkään vielä, olen ottanut sitten seuruuta vähän vasempaan kierrokseen, jolloin Jujun on pakko väistää alta pois ja paikka on parempi. Olen ajatellut, että otan edistämiseen avuksi tikun, jota pidän Jujun rinnan edessä seuruussa. Uskon että melko herkkänahkaisena elukkana se riittää kertomaan että paikka on liian edessä, kun osuu siihen jos väärässä kohdassa. Lisäksi koira ei nää tikkua kun kontakti on ylös, joten sen pitäisi pystyä aika kivasti yhdistämään nämä asiat ilman ahdistumista.

Ruutu: Ruutu oli yhtäkkiä kirkastunut jälleen Jujun mielessä ihan itsekseen. Ei mennyt kertaakaan istumaan ruutuun, paikka oli joka kerta ihan ok, vähän enemmän vasemmalla, muttei kuitenkaan reunanauhan vieressä tai merkillä, johon olisin puuttunut. Loistavaa.

Luoksarit: Ekan otin targettiin, tokan sivulle asti ja kaksi seuraavaa targettiin. Kaikki oli tosi hyviä, ainoastaan eka oli vähän epävarma.


torstai 16. marraskuuta 2017

Joskus tarvitaan ripaus hyvää tuuria

Maanantaina illalla en ollut enää yhtään varma näänkö näkyjä vai oikeita oireita Jujun liikkeessä. Takajalan hienonhienoa keventämistä on vaikea nähdä. Toisaalta tein vähän testejä esim tasapainotyynyllä, ja siinä poikkeuksessa paino olikin enemmän vasemmalla??!

Tiistaina oli varattu oropedi aika, ja vaikka aamulla lenkki sujui jo aika normaalisti, päätin että menen ortopedille, ettei tarvitse omaa mielenterveyttä tuhota. Tuomio oli: terve.

Ortopedi teki vetolaatikkotestin, paineli polvet läpi, tunnusteli polvilumpiot (tuli samalla testattua ettei sillä ole myöskään luksaatiota polvessa) ja kävi myös läpi pikku fabellat ja Juju ei reagoinut mihinkään mitenkään. Myöskään lihakseen ei ollut muodostunut kovettumia, eikä polvessa ollut nestettä (ristiside kun on nivelkapselissa, niin kyllä sen pitäisi nestettä myodostaa parissa päivässä jos rikkipoikki olisi). Polvi ei myöskään naksu eikä liiku tai kierry sivuttaissuunnassa. Ortopedi paineli myös selän läpi, ranka oli joustava, lihakset hiukan kireänä, mutta ranka itsessään normaali. Käski seurailla tilannetta, ja palata asiaan jos jotain tulee. Katsottiin myös liikevideot ja myös livenä liikettä, hyppyvideot hidastettuna ja totesi että eikun kotiin vaan.

Eli summa summarum. Taidettiin tällä kertaa selvitä säikähdyksellä. Pahan päiväisellä sellaisella. Yritän saada ajan fyssarille käsittelyyn asap.
________________________________

Ollaan sitten tiistain lenkkeilty, ja tehty hallilla kevyesti, vähän juoksaria suoralla exitillä. Jujusta ei huomaa mitään eroa normaaliin, joten hiljalleen oon ottanut myös hyppyjä ja jarrutuksia.

Torstaina aamulla otettiin perus juoksaritreeni, molemmissa päissä puomia suora exit, mutta toinen pää oli jälleen lähellä seinää ja sen on vaikeaa. Toki mä sen ymmärrän, koska ei mullakaan kestäisi pää juosta yhtä kovaa seinää päin kuin vapaaseen tilaan. Juju tekee täydellisiä osumia myös seinää kohti, jos otetaan vain taitteelta, mutta kovemmassa vauhdissa kokonaisella puomilla osumat tulee aika ylös (yleensä kuitenkin kontaktialueelle, muttei kriteeriin). Saatiin onnistumaan kuitenkin jokunen. Puomi oli edellisenä aamuna samassa kohtaa ja silloin otin juoksaria takaakiertohypylle, ja se oli huomattavasti helpompaa, ei jarrutellut yhtään niin ajoissa. Putkipäähän, missä oli tilaa juosta, teki hyviä osumia oikeastaan aikalailla kokoajan. Jonkun taisi ihan loikata, mutta yleisesti.



maanantai 13. marraskuuta 2017

Hetkessä elämisen sietämätön tärkeys

Tiistaina aamulla oltiin hallilla tokoilemassa. Samaan tyyliin rakensin treenin, mielentilan päälle vähän juttuja. Otettiin varsinaisena aiheena ruutua ja luoksareita, mutta tuli tehtyä seuruutakin. Treenit sen 10min noin.

Mä kyllä tykkään tästä uudesta tokoilmeestä Jujun naamalla. Mua ei yhtään haittaa että se seuruussa painaa ja kiertyy (tiedän että saan sen korjattua kun palkan suuntaa vähän muutan) tai että se seurauksen peruutuksessa menee vähän vinoon, kunhan sillä on silmin nähden kivaa. Toko on meille sellainen laji, että mä en nää mitään syytä treenata sitä jos se ei ole oikeasti kivaa. Mulla ei ole tokossa oikeastaan mitään varsinaisia pitkän ajan tavoitteita, tokoa tehdään kun viitsitään ja tuntuu hyvältä :)

Ruutuunkin alkaa tulla ajatusta ihan muutaman treenin jälkeen. Juju hakeutuu ruudussa musta katsottuna vasempaan reunaan hiukan, mutta ei kuitenkaan liikaa, ja usein korjaa ruudussa keskemmälle. Yhden kävin näyttämässä, ja silloin meni hyvin keskelle suoraan.

Palkkaus tokossa edelleen vain namilla, jos alkaa tuntua että kaipaa buustausta vauhtiin tms niin sitten otan lelua mukaan takaisin ja ehkä joskus voisin salaa ottaa sen kehään mukaan ja palkata yllärinä lelulla treenin lopussa.



Koti, jossa koirat ei tule sänkyyn.

Aivan aavistuksen oli pimeää valokeilan ulkopuolella.

Ihana aurinko!

Torstaina oltiin paimenessa. Jippijaijee, taisi tulla pisin tauko tänä vuonna kun kokonaiset kaksi viikkoa oltiin treenaamatta. Ajeltiin iltapäivällä Somerolle. Ajatuksena oli alustavasti tehdä eka kierros pellolla, mutta keli oli aivan hirveä niin en sitten viitsinytkään. Sisähalliin siis. Ekalla kierroksella vähän katseltiin miten suhtautuu sisähalliin ja otettiin ajoa. Stopit oli nukkumassa, ja niitä heräteltiin. Pillikäskyjä palauteltiin mieleen ja ne toimikin ihan hyvin. Kovasti oli kiihkeä ja jännittynyt, sisähalli ei helpottanut yhtään jännitystä. Jonkun kerran yritti myös syödä paskaa, mutta en kieltänyt vaan annoin siitä uuden käskyn ja jos ei totellut sitä niin sitten annoin palautetta. Lopetti sen kyllä heti. Huomaa että tuo paskansyönti on juurikin keino vältellä sitä painetta, jonka lampaat antaa. Yhdellä lampaista oli myös asenne koiraa kohti, mutta Juju händläsi sen hyvin. 

Tokalla kierroksella otin ensin flänkkejä kun en ollut tyytyväinen ekan kierroksen asenteeseen. Jännitti mennä seinän ja lampaiden väliin ja siksi kiihtyi kovasti nurkissa. Halusin flänkin asenteen ulospäin ja sitä treenattiin. Vasemmalle edelleen vähän kiinni, mutta nyt flänkkäsi tasapainosta pois myös vasemmalle hyvin. Viimeisellä peltotreenillähän se oli VAIKEAA. Tosin nyt olin itse myös lähempänä. Pillillä stopit oli paremmat ja taas pohdittiin stoppia, että pitääkkö se tarkkana aina pysäyttävänä vaiko mitenkä? Huomaa kyllä, että kun en nyt ole vaatinut standillä sitä kokonaa pysähtymistä vaan on saanut lähteä ajamaan suoraan siitä, niin eihän se nyt siitä sitten kovin kevyesti pysähdy. Steady käskyllä taas on hidastava painopiste, joten sitä ei tuossa voi ottaa. Jos käyttäisin sitä laydownia kovana stoppina, niin hyväksynkö että sen kanssa myös seisahtuu, eli ei mene aina maahan? Vai vaadinko sillä käskyllä aina alas asti?


Lopussa otettiin muutama jako ja sisällä se olikin jännää. Lampaisiin ei saanut rakoa mitenkään, vaan koiran piti vaan tulla kun pyydettiin. kaksi jakoa saatiin onnistuneesti, koska Juju tulee niin hyvin väliin. Hieno oli kyllä! Enempää en halunnutkaan ottaa kun halusin jättää onnistumiseen. Selkeästi jako sisätiloissa oli jännää, koska aina jaon jälkeen helposti pöläytti vähän porukkaa kun jänskätti. Mutta nyt on hienoa huomata se, että Jujulla on selkeästi tapahtunut iso asennemuutos, se on rohkea ja suhteellisen rauhallinen, se saa hommat aina onnistumaan, eli ei mene pupu pöksyyn. Itsevarmuutta tarvitaan, jotta kuuppa pysyy kasassa, mutta olin tosi tyytyväinen, koska sisähallissa oli viime talvena niin paljon vaikeuksia. Marikakin totesi, että on kyllä viime talveen iso ero! Silloin kun aloin käydä Woollandiassa niin Juju vain söi paskaa sisähallissa, ja yritti vältellä tilanteita mitkä sitä pelotti. 
_____________________________

Perjantaina aamulla oltiin kaverin kanssa treenaamassa tokoa. Mulla piti olla juoksaripäivä, mutta kun kerran kysyttiin treenaamaan niin mikä jothei! Meille noita yhteistreenaus tilaisuuksia tulee niin vähän, että lähden kyllä melkein aina kun joku kysyy. Oli myös kiva nähdä Marjaa pitkästä aikaa ja treffata samalla Tacoa ja Pörriä.

Jujun kanssa otettiin taas asenteen kannalta, ja se sai palkkaa (namia!!) aina kun yritti jotain. Oon kyllä hirmu ylpeä siitä, että se on nyt ihan muutamien treenien jälkeen osoittanut aikamoista asennemuutosta, kun on otettu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty vain mielentilaan. Tehtiin merkin kiertoa erilaisia taustoja vasten, seuruuta ja sitten muutama hyppynouto. 

Merkin kierrot oli nyt jo paljon parempia. Otin takaisinpäin käsitargettiin ja Juju oli liekeissä. Tuli aivan tosi reippaasti myös kohti tällä kertaa ja kiersi tiiviisti. Myöskään erilaiset taustat ei tuottanut tuskaa, mutta hyppyeste kun oli lähellä merkkiä, niin se oli vaikeaa. Juju veti hypylle niin hirveästi, ja sitten myös Marja seisoi hypyn edessä, niin luuli varmaan saavansa sieltä palkkaa. Huomasi miten tyypin aivot sauhusi kun yritti keksiä jutun idean.

Seuruu vaikutti kokoajan kivalta. En nyt kannustanut ihan niin paljoa kuin aiemmin, yritän päästä hiljallen siihen ettei se tarvitse rohkaisua kokoajan ollakseen intopiukkana. 

Hyppynoudot oli mageita ja Juju oli tohkeissaan kun pääsi VIHDOIN sinne hypylle. Oli kyllä noudoissa vauhtia, mutta aivan tosi kauniisti otti kuitenkin kapulan ja palautukset oli myös hienoja. Yhden kerran ei halunnut tuoda käsitargettiin kapulaa vaan toi sen suoraan sivulle. Tuoda pitää jalostaa kyllä, haluaisin noudot kuitenkin ihan vaan tottispuolta ajatelleen edelleen eteen. 

Lopuksi Juju sai tehdä kaksi täydellistä juoksupuomia palkaksi. Osui heti molemmat smartin puomille ja tosi alas.


Treenien päälle tehtiin 45min lenkki ja koirat sai paahtaa pitkin pusikkoa. Tai lähinnä bortsut. 😂

Illalla oli Tanjan agilityvalmennus. Teemana oli kontaktit. Otin Jujulle keinulle namialustan, koska halusin vahvistaa hyvää keinua ennen kisoja. 

Ekalla Aalla tuli kyllä sen luokan lento A, että taisi ihan yksi laukka tulla alastulolankulle. Sitten vähän harjoiteltiin Aata. Juju myös mm kiljui kepeillä, joka ei ole kovin tyypillistä sille muuta kuin kisoissa yleensä. Eli aika paljon tuntui olevan vauhtia suonissa. 

Treenit sujui tosi hienosti, kontaktit oli kunnossa, ja puomille taas kaksi täydellistä osumaa. Puomilta oli poistuminen suoraan edessä olevaan putkeen. Tanja sanoi että toinen puomi oli tosi kova vauhtinen, eli siihen tarvitsee kyllä kiinnittä huomiota, ettei satu mitään, kun vauhti ja varmuus kasvaa. Katsoin itsekin, että toisella puomilla meinasi jo loikata mutta pamautti ilmassa molemmat takajalat vielä täydelliseen osumaan ennen kun paahtoi putkeen. 
____________________________

Lauantaina sitten piti olla ihan rento vapaapäivä ennen sunnuntain kisoja. Niin ne vaan suunnitelmat menee uusiksi muutamassa sekunnissa. Oltiin Jujun kanssa aamulenkillä, ja ihan normaalissa kohtaa, normaalisti leikittiin, Juju lähti juoksemaan flänkkiä mun edelle tosi kauas, ja käännyin itse risteyksestä toiseen suuntaan. Ehdin jo aika kauas ennen kuin Juju minut spottasi, ja lähti juoksemaan aivan täysiä perään. Mutta se mikä poikkesi tavallisesta oli se, että tällä kertaa Juju päätti oikaista. Törmäsi kiveen ja juoksi jyrkkää mäkeä korkeassa heinikossa täysin kolmijalkaisena alas. Mä ihan oikeasti luulin, että nyt meni vasen takajalka poikki, tai lonkka lähti paikaltaan tai jotain muuta. Juju ei vinkassut, ei huutanut ei mitään mutta vasen takajalka roikkui perässä, eikä ottanut sillä askeltakaan. 

Menin itse ensin paniikkiin, ja mietin lähintä reittiä kotiin. Kuitenkin muutaman minuutin päästä Juju alkoi kävellä jalalla, ontui kovasti, mutta astui sillä. Otin sen hihnaan, ja käveltiin kotiin. Juju käveli ja ravasi, otti askeleita, mutta ontui. Peruin kisat.

Ristiside poikki? Luita pois paikaltaan? Mentiin kotiin ja Juju käveli myös portaat itse ennen kuin ehdin sanoa mitään. Kopeloin ja väänsin jalkaa kotona, en saanut reaktiota. Huomasin että Juju katsoo polvea, joten tutkin sitä tarkemmin ja huomasin että sai ihan verta vuotavan haavan polven yläpuolelle jalkaansa, eli tälli oli hirmuinen. Mutta luita ei ollut poikki, sen tiesin. Ristiside olisi poikki, olin siitä aivan varma. Varasin ajan tiistaille ortopedille, koska tilanne ei ollut akuutti ja Juju ei ollut kipeä. Kipulääkettä en antanut missään vaiheessa, koska ajattelin että jos vaikka vähän on kipeä niin kipulääkkeen jälkeen ei ainakaan varo liikkumistaan yhtään.

Lauantai meni sumussa. Illalla käytiin kävelyllä, ja Juju oli jo aika puhdas liikkeiltään, mutta mentiin ihan rauhallisesti, en antanut riekkua. Kipeältä se ei vaikuttanut missään kohtaa, mutta se on ristisidevammalle tyypillistä. Katselin sen makuu ja istumisasentoja, vasen takajalka oli vähän jäykkä, mutta se kuitenkin makasi ja istui normaalisti, eli koukisti jalkaansa. Vähän selkää silittelin ja hellästi painelin, selkä oli jumissa, taivutteli häntää kaarelle kun koplasin selkää. Venytteli kuitenkin itse normaalisti, ja makasikin vasen takajalka kropan alla, eli ei koukistaminen ainakaan kovaa kipeää tehnyt. Nukkui botti päällä ja sai vähän extraa magnesiumia. Iltapissalle mennessä ei kävellyt portaita alas normaalisti, loikki takajalat yhtäaikaa. 
___________________________

Sunnuntaina aamulla kuvasin Juju ravia ja kävelyä videolle ja kiusasin kaikkia ketä kehtasin ja kyselin mielipiteitä. Osa oli näkevinään pienesti lyhyempää liikerataa vasemmalla takajalalla ravissa, osa sanoi ettei nää mitään. Kuitenkin kaikki asianosaiset oli sitä mieltä, että ei ainakaan merkittävästi liiku huonosti. Juju oli lenkillä irti, mutta käskyn alla, ei saanut spurttailla, mutta annoin kevyesti laukata sileällä alustalla, kun halusi. Portaat meni molempiin suuntiin normaalisti. Hyppäsi myös meidän pihalla 80cm korkealle muurille ennen kuin ehdin sanoa mitään. 

Lepäili botti päällä sunnuntain. 

Iltalenkillä annoin vähän juosta tasaisella alustalla, miten nyt itse halusi, mutta ei saanut mitään repivää tehdä. Onneksi on olemassa hyvät ohjauskäskyt koiralle. Ravasi pitkää hyvää ravia, illalla en edes itse huomannut epäpuhtautta. Kopeloin selkää ja jumissa oli. Juju seisoi ulkona välillä niin että kevensi vasenta jalkaa, mutta tämäkään ei ollutn ihan säännönmukaista, vaan välillä seisoi myös enemmän vasemmalla ja välillä tasaisesti. Kuitenkin mulla oli olo että seisoo useammin enemmän oikealla. Illalla sai valvotusti hypätä muurille muutaman kerran ja ei siinä ainakaan ongelmia ollut, ihan tavallisesti hyppäsi.
___________________________

Tänä aamuna sitten oltiin hallilla ihan vaan siksi että halusin testata sen hyppäämistä hyvällä alustalla että näkisin hyppääkö huonosti. Juju oli aivan fileinä kun päästiin hallille, niinkuin yleensä. Hyppäsi autoon ja ulos normaalisti, kulki myös meidän kotona jyrkät portaat ylhäältä alas ja toisinpäin normaalisti. 

Otin normaalisti alkuverkat, kiertoja ja peruuttelua, vähän paikallaan hyppyä jne. Yhdet kepit. Kaikki sujui normaalisti. Sitten otin kiertoja siivekkeen ympäri ilman rimaa. Ei ongelmaa. Minihypyllä ei ongelmaa mihinkään suuntaan hypäten, takaakierrot myös ok. Sitten kaksi hyppyä suorassa linjassa ja putkeen. Ensin mini, sitten medi, sitten 50cm ja lopuksi 60cm hypyt. Kaikki puhtaasti, hyvällä tekniikalla. Mun paikallaan seisominen hämmensi sitä enemmän kuin hyppääminen 😂 kun kuvasin. Sitten otin vielä yksittäistä hyppyä 60cm rimalla molemmat suuntakäskyt, ja molemmat puolet takaakierrot, kaikki teki normaalisti. Polvi ei naksu, eikä mitään muutakaan havaittavaa ollut. Jäähkällä liikkui normaalisti, ei siis huonontunut treenin takia. Edelleen mun mielestä ainoa varma "oire" mitä voin sanoa, on se että Juju helposti seisahtuessaan jättää vasemman takajalan ikäänkuin vähän taaemmas, ja varaa näin painoa enemmän oikealle. Takajalkojen lievää keventämistä on myös äärimmäisen vaikea havaita. Nyt myös kun kyttäämällä kyttää, niin huomaa myös asioita, jotka on normaaleja ja niihin takertuu. 

Tiistaina mennään joka tapauksessa ortopedille. Luultavasti annan myös kuvata polven, koska haluan olla varma.

Voin kertoa, että aikamoisen skaalan tunteita on käyty muutaman päivän aikana läpi.